Länsi-Suomen lääni
Suomen lääni (1997–2009) / From Wikipedia, the free encyclopedia
Länsi-Suomen lääni (ruots. Västra Finlands län) oli vuosina 1997–2009 yksi Suomen lääneistä. Lääni sijaitsi maan länsiosassa, sen pääkaupunki oli Turku ja väkiluvultaan suurin kaupunki Tampere. Etelässä lääni rajoittui Etelä-Suomen lääniin, idässä Itä-Suomen lääniin ja pohjoisessa Oulun lääniin.
Länsi-Suomen lääni Västra Finlands län |
|
---|---|
vaakuna |
sijainti |
Pääkaupunki | Turku |
Viimeinen maaherra | Rauno Saari |
Historialliset maakunnat |
Häme Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi |
Pinta-ala ilman merialueita [1] |
81 148,69 km² toiseksi suurin 2009 |
– maa | 74 239,54 km² |
– sisävesi | 6 909,15 km² |
– meri | 24 752,03 km² |
Väkiluku [2] |
1 889 542 toiseksi suurin 2009 |
Väestötiheys | 25,34 as./km² |
Infobox OK |
Läänin pinta-ala oli 105 900,72 km², josta
- maata 74 239,54 km²,
- sisävesiä 6 909,15 km² ja
- merialueita 24 752,03 km².
Lääni oli pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurin lääni – suurin mikäli merialueet lasketaan mukaan – kattaen noin 27 prosenttia koko maan pinta-alasta.
Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Länsi-Suomen lääni luotiin yhdistämällä Turun ja Porin lääni, Vaasan lääni ja Keski-Suomen lääni sekä Hämeen läänin pohjoisosat.
Länsi-Suomen lääni muodostui seitsemästä maakunnasta: Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa, Satakunta ja Varsinais-Suomi.
Valtion aluehallintoa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella hoitaa nykyään Lounais-Suomen aluehallintovirasto. Pirkanmaan, Keski-Suomen, Pohjanmaan sekä Keski- ja Etelä-Pohjanmaan alueilla vastaavia tehtäviä hoitaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto.