Mao Zedongin elämäkerta
From Wikipedia, the free encyclopedia
Mao Zedong (/ˈmɑo tseˈtuŋ/; ääntäminen mandariiniksi (ohje) yksink.: 毛泽东; perint.: 毛澤東; pinyin: Máo Zédōng; Wade–Giles: Mao Tse-tung, kohteliaisuusnimi: Rùnzhī 润芝, 26. joulukuuta 1893 – 9. syyskuuta 1976) oli kiinalainen sotilas ja kommunistinen poliitikko, joka kehitti maolaisuutena tunnetun marxilaisen aatteen. Mao johti Kiinan kommunistisen puolueen voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan, jota johti kuolemaansa saakka. Mao oli eräs 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista henkilöistä[1].
Mao Zedong | |
---|---|
Mao Zedong (1963) |
|
Kiinan kansantasavallan puhemies | |
27. syyskuuta 1954 – 27. huhtikuuta 1959
|
|
Pääministeri | Zhou Enlai |
Seuraaja | Liu Shaoqi |
Kiinan kommunistisen puolueen puhemies | |
20. maaliskuuta 1943 – 9. syyskuuta 1976
Kiinan johtaja 1. lokakuuta 1949 – 9. syyskuuta 1976 |
|
Edeltäjä | Zhang Wentian (nimikkeellä pääsihteeri) |
Seuraaja | Hua Guofeng |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 26. joulukuuta 1893 Shaoshan, Kiina |
Kuollut | 9. syyskuuta 1976 (82 vuotta) Peking, Kiina |
Puoliso |
Luó Yīxiù (1907–1910) Yang Kaihui (1920–1930) He Zizhen (1930–1937) Jiang Qing (1939–1976) |
Lapset |
Yhteensä 10: Mao Anying (1922–1950) Mao Anqing (1923–2007) Mao Anlong (1927–1931) Yang Yuehua (s. 1929) Li Min (s. 1936) Li Na (s. 1940) |
Tiedot | |
Puolue | Kiinan kommunistinen puolue |
Infobox OK |
Maon ansioksi on luettu Kiinan yhdistäminen uudelleen vahvan keskushallinnon alaisuuteen. Lisäksi hän vaikutti Kiinan–Japanin sodan voittoon. Kommunistisen Kiinan johtajana Mao muistetaan diktatuurista, sodista, henkilöpalvonnasta ja tuhoisista joukkokampanjoista. 1950-luvun lopun taloussuunnitelma suuri harppaus aiheutti maanlaajuisen nälänhädän, jossa kuoli kymmeniä miljoonia ihmisiä. Palauttaakseen arvovaltansa Mao aloitti 1960-luvulla kulttuurivallankumouksen, joka johti laajaan poliittiseen väkivaltaan.[1]
Maoa on syytetty ”punaiseksi keisariksi”, joka hallitsi inhimillisestä kärsimyksestä piittaamatta.[2] Mao ei kuitenkaan hallinnut Kiinaa yksin, vaan tärkeitä päätöksiä tekemässä oli myös muita johtajia. Poikkeuksena tähän oli kulttuurivallankumous, joka oli pitkälti Maon oma hanke.[3] Arviot Maon hallinnon aiheuttamien kuolemien määristä liikkuvat 30–70 miljoonan välillä.[4] Korkean kuolleisuuden taustalla vaikutti Kiinan suuri väkiluku, minkä seurauksena elintarvikehuollon kriisi kosketti satojen miljoonien suuruista väestöä.[5] Ihmisiä kuoli myös orjatyön ja poliittisen vainon seurauksena, vaikka Mao ei yleensä suoraan määrännytkään ihmisiä murhattavaksi.[6] Maon uskotaan olleen epäsuorasti vastuussa useammista ihmishenkien menetyksistä kuin yksikään toinen 1900-luvun hallitsija.[7][8]