Suomalaisten alkuperä
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomalaisten alkuperä on muiden länsiuralilaisten ja itämerensuomalaisten kansojen tavoin Volga-, Oka- ja Kama-jokien välillä nykyisen Venäjän alueella. Tällä alueella syntyi myös tulevien itämerensuomalaisten geneettinen perusta.[1] Suomalaisten esivanhempien muuttoaaltoja länteen on ollut ainakin kaksi. He alkoivat siirtyä Dneprin yläjuoksulle ja sieltä Väinäjoen yläjuoksulle, josta he lopulta siirtyivät jokea pitkin kohti Itämerta 1250–1000-luvuilla ennen ajanlaskun alkua. Toinen muuttoaalto toi itämerensuomalaisten pääjoukon Suomen lounaisrannikolle noin 800-luvulla eaa.[2][3]
Muuttoaaltojen noin 80–100 sukupolven aikana kieli muutti täysin muotoaan, vaikka säilyttikin suomalais-ugrilaiset juurensa. Myös aineellinen kulttuuri muuttui siirtymisen aikana, vaikkakin Itämeren rannoilla muodostunut itämerensuomalainen kulttuuri säilytti jatkuvasti juurensa naapureistaan erottuvalla tavalla.[4][5]
Suomalainen aineellinen kulttuuri itsenäistyi laajemmasta itämerensuomalaisesta kulttuurista 600–700-luvuilla, ja 800-luvulle tultaessa Suomessa vallinnut metalliesinekulttuuri oli kehittynyt omintakeiseksi.[6][7] Samaa ajankohtaa voidaan pitää laajasti katsottuna itsenäisen suomen kielen syntyajankohtana, vaikkakin sen esihistoria ulottuu muiden itämerensuomalaisten kielten tavoin pitkälle menneisyyteen.[6]