Suomen lähetyskunta
Suomen suuriruhtinaskunnan lähetyskunta Venäjälle 1808–1809 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen lähetyskunta oli Suomen kaikkia neljää valtionsäätyä[2] edustanut vapaaherra Carl Erik Mannerheimin[3][4] johtama diplomaattinen neuvottelukunta, joka määrättiin marraskuussa 1808 matkustamaan Suomen vallanneen Venäjän keisarikunnan pääkaupunkiin Pietariin Suomen sodan aikana[5]. Lähetyskunta neuvotteli osapuolena Venäjän keisarin perustamassa kolmikantaisessa neuvottelu työryhmässä[6], jossa osapuolet esitteli ehdotuksia ja neuvottelivat esitetyistä ehdotuksista Suomen olojen sodan jälkeisen ajan uudishallintoa koskevista valtarakenteista[6]. Lähetyskunta kutsuttiin audienssiin missä suomalaiset vannoivat kunnian osoituksen antamista (ruts: hylling) jolla tarkoittaa lähinnä uskollisuudenvalan antamista seremoniallisessa valtioaktissa eli legitimaatiossa eli ns: laillistamistilaisuudessa[7] minkä yhteydessä lähetyskunta luovutti keisari Aleksanteri I:lle laatimansa esityslistan[8] Suomessa toivotuista toimenpiteistä[9].
Suomen lähetyskunta Finska deputationen |
|||
---|---|---|---|
Lähetyskunnan puheenjohtaja, vapaaherra Carl Erik Mannerheim |
|||
|
|||
Valtio | Ruotsin valtakunta, Ruotsin itäiset suomalaiset läänit (Suomen herttuakunta) | ||
Perustettu | Syyskuussa 1808 | ||
Lakkautettu | Tammikuussa 1809 | ||
Edustus | Suomen säädyt. Aateli: Carl Erik Mannerheim, Petter Silfverskiöld, Karl Fredrik Rotkirch, Carl Arvid Krabbe,. Papisto: Fredrik Le Bell, Ivar Wallenius, Nils Johansson Aejmelaeus, Matthias Castrén,. Porvarit; Jean Gabriel Tjaeder, Eric Borgström, Jonas Carlstedt, Johan Linderth, Carl Hultman, Herman Höckert, Carl Magnus Engman,. Talolliset: Bengt Laurikainen, Kustaa Cavén, Jahvetti Kaitala, Pehr Klockars, Matti Pikkarainen. | ||
Kielet | Suomi, Ruotsi, Ranska | ||
Kansat | Ruotsi-Suomi | ||
Infobox OK |
Suomen lähetyskunta valmisteli ja esitteli keskeisimmät osat Suomen autonomian syntyyn liittyneistä päätöksistä, koska Porvoon valtiopäivämiehillä ei ollut edes päätösvaltaa Itäisten Ruotsinsuomalaisten maakuntien hallintoalueilla[10][11], sillä näissä lääneissä oli sodanaikana voimassa Ruotsin perustuslait.
Venäläisten viranomaisten käskystä muodostettu lähetyskunta kuitenkin kieltäytyi ottamasta säätyvaltiopäivien roolia, sillä sen jäseniä ei ollut valittu valtiopäivävaaleja koskevien säädösten mukaisella tavalla. Porvoon valtiopäivät[12] päätti lähetyskunnan työn saman vuoden 27. maaliskuuta 1809 valtioaktissa (hylling)[9][11][13][14], mikä tarkoittaa vuoden 1808 protokollakirjojen esitysten lopullista legalisointia[9][7], missä keisari oli manifestissa ilmoittanut "Suomen kuuluvan kansakuntana, kansakuntien joukkoon[15]" ja tästä Suomen säätyjen antaessa julkisen uskollisuudenvalan[12].
Lähetyskunnan esitysten hyväksyminen sai todellisen voimaantulon vasta rauhansopimuksen syntyessä 17. syyskuuta 1809. Lähetyskunnan esitystenmukaisesti jonka työtä jatkettiin 8. elokuuta 1809 perustetussa Suomen hallituskonseljissa.[16][17][18]