Suomen äänioikeuden historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen äänioikeuden historia alkaa jo sääty-yhteiskunnan ajalta. Varsinkin 1900-luvun aikana äänioikeutta on Suomessa merkittävästi laajennettu. Ruotsin vallan ja autonomian aikana Suomen kansanedustuslaitoksena toimivat nelisäätyiset säätyvaltiopäivät. Porvarissäädyssä äänioikeus määräytyi veronmaksukyvyn, talonpoikaissäädyssä maaomistuksen ja pappissäädyssä virka-aseman perusteella. Aatelissäädyn edustajia ei valittu lainkaan vaaleilla. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutettiin Suomessa valtiollisella tasolla vuonna 1906 samassa yhteydessä kun säätyvaltiopäivät korvattiin eduskunnalla. Tuolloin naiset ja myös suurin osa miespuolista väestöä saivat ensi kertaa äänioikeuden ja äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui. Kunnallisella tasolla vastaava uudistus toteutettiin 1917. Myöhemmin äänioikeudesta on vielä poistettu eräitä rajoituksia sekä äänioikeusikärajaa alennettu.