kello

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkelːo]

dělení

• kel-lo

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru valo
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	kello	kellot
genitiv	kellon	kellojen
akuzativ	kellon kello	kellot
partitiv	kelloa	kelloja
essiv	kellona	kelloina
translativ	kelloksi	kelloiksi
inessiv	kellossa	kelloissa
elativ	kellosta	kelloista
illativ	kelloon	kelloihin
adessiv	kellolla	kelloilla
ablativ	kellolta	kelloilta
allativ	kellolle	kelloille
abessiv	kellotta	kelloitta
komitativ	—	kelloine
instruktiv	—	kelloin

význam

1. hodiny
2. hodinky
3. hodina
   • Tavataan kello yksi. – Sejdeme se v jednu.
4. zvonek (u dveří, ve škole)
5. zvonek (rostlina)

související

• kirkonkello
• rannekello
• seinäkello
• soittokello
• taskukello
• kellokeskiviikko
• kelloseppä