aimastaa

Ingrian

Etymology

From aima (“pure”) +‎ -staa.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑi̯mɑstɑː/, [ˈɑi̯məs̠tɑ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑi̯mɑstɑː/, [ˈɑi̯mɑʃtɑː]
• Rhymes: -ɑi̯mɑstɑː
• Hyphenation: ai‧mas‧taa

Adverb

aimastaa

1. only, just

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 6