Aleksandr Alehin
venäläinen shakkimestari / From Wikipedia, the free encyclopedia
Aleksandr Aleksandrovitš Alehin[1] (ven. Александр Александрович Алехин; 31. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1892 Moskova – 24. maaliskuuta 1946 Estoril) oli venäläinen shakin suurmestari ja neljäs maailmanmestari. 22-vuotiaana hän oli yksi maailman parhaista shakinpelaajista ja yksi niistä viidestä pelaajasta, joille keisari Nikolai II myönsi suurmestarin arvonimen.[2] 1920-luvulla Alehin voitti useimmat niistä turnauksista, joihin osallistui. Vuonna 1927 hänestä tuli shakin neljäs maailmanmestari voitollaan José Raúl Capablancasta.[3]
Aleksandr Alehin | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Aleksandr Aleksandrovitš Alehin |
Syntynyt | 31. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1892 Moskova |
Kuollut | 24. maaliskuuta 1946 (53 vuotta) Estoril, Portugali |
Kansalaisuus |
Venäjä Ranska (1927–1946) |
Shakinpelaaja | |
Titteli | Suurmestari |
Maailmanmestari |
1927–1935 1937–1946 |
Infobox OK |
1930-luvun alussa Alehin hallitsi kansainvälisiä turnauksia. Hän myös pelasi Ranskan kärkipöytää neljissä shakkiolympialaisissa ja voitti jokaisella kerralla henkilökohtaisen palkinnon. Alehinin turnauspelaaminen muuttui epäsäännöllisemmäksi 1930-luvun puolivälin jälkeen, minkä syyksi usein katsotaan alkoholismi. Alehin tarjosi Capablancalle uusintaottelua maailmanmestaruudesta samoilla ehdoilla, joilla hän oli pelannut Capablancaa vastaan, mutta neuvottelut eivät edenneet. Alehin puolusti mestaruuttaan Jefim Bogoljubovia vastaan vuosina 1929[4] ja 1934.[5] Hän menetti mestaruutensa vuonna 1935 Max Euwelle,[6] mutta nousi uudelleen mestariksi uusintaottelussa vuonna 1937.[7] Toisen maailmansodan sytyttyä Alehin ei enää saanut tilaisuutta mestaruusotteluun. Sodan aikana neuvotteluja käytiin Capablancan, Keresin ja Botvinnikin kanssa.
Alehin pysyi sodan aikana saksalaismiehityksen ulkopuolelle jääneen Vichyn Ranskan kansalaisena[8] ja pelasi siellä shakkiturnauksissa.[9] Alehinin nimellä ilmestyi useita antisemitistisiä artikkeleita. Alehin kielsi ensin kirjoittaneensa ne. Myöhemmin hän myönsi olleensa artikkelien kirjoittaja, mutta sanoi natsien muunnelleen niitä. Hänellä oli useita hyviä juutalaisystäviä, ja hänen neljäs vaimonsa oli juutalainen. Sodan jälkeen muut pelaajat ja turnausten järjestäjät hyljeksivät Alehinia hänen antisemitististen artikkeleidensa takia. Alehin neuvotteli vielä maailmanmestaruusottelusta Mihail Botvinnikia vastaan, mutta kuoli epäselvissä olosuhteissa Estorilissa Portugalissa neuvottelujen ollessa käynnissä vuonna 1946.
Alehin on tunnettu raivokkaasta ja mielikuvituksellisesta hyökkäystyylistään, johon yhdistyy hieno asemapeli- ja loppupelitaito. Vaikka Alehin julistettiin ”Neuvostoliiton viholliseksi” hänen annettuaan bolševismin vastaisia lausuntoja,[10] häntä pidettiin silti yhtenä kilpashakkia toisen maailmansodan jälkeen hallinneen neuvostoshakin koulukunnan perustajista. Hän on myös antanut nimensä usealle avausmuunnelmalle sekä Alehinin puolustukselle.[11] Alehin laati muutamia loppupelitehtäviä sekä kirjoitti shakkikirjallisuutta. On myös vahvoja todisteita siitä, että Alehin silloin tällöin syyllistyi julkaistujen peliensä ”paranteluun”.[12][13]