António de Oliveira Salazar
portugalilainen poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
António de Oliveira Salazar (28. huhtikuuta 1889 Santa Comba Dão, Portugali – 27. heinäkuuta 1970 Lissabon, Portugali) oli Portugalin pääministeri vuosina 1932–1968. Salazar oli 1917–1928 poliittisen taloustieteen professori Coimbran yliopistossa, Portugalin sotilashallituksen valtiovarainministeri vuodesta 1928 ja 5. heinäkuuta 1932 alkaen kenraali Óscar Carmonan nimittämä pääministeri.[1]
António de Oliveira Salazar | |
---|---|
Salazar vuonna 1950. |
|
Portugalin pääministeri | |
5.7.1932–25.9.1968
|
|
Presidentti |
Óscar Carmona Francisco Craveiro Lopes Américo Tomás |
Edeltäjä | Domingos Oliveira |
Seuraaja | Marcelo Caetano |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. huhtikuuta 1889 Santa Comba Dão, Portugali |
Kuollut | 27. heinäkuuta 1970 (81 vuotta) Lissabon, Portugali |
Ammatti | professori |
Tiedot | |
Puolue | Kansallinen liitto |
Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Nimikirjoitus |
|
Infobox OK |
Salazar teki lopun Portugalin demokratiasta miltei puolen vuosisadan ajaksi. Hän pyrki kitkemään yhteiskunnasta ne tekijät, joiden uskoi johtaneen maan kaaokseen: poliittiset vapaudet ja demokratian. Salazarin diktatuurin alaisessa Portugalissa oli sallittu vain kirkolliset juhlat, kuten Fatiman ilmestyksen palvonta. Häntä kuvattiin ”messiaaksi”, jonka Fatiman neitsyt oli luvannut tulevan pelastamaan Portugalin. Se teki suuren vaikutuksen varsinkin maalaisväestöön. Fatima, jalkapallo ja fado pitivät kansan tyytyväisenä liki puolen vuosisadan ajan, kunnes Salazarin diktatuurin kulissit romahtivat vuonna 1974[2].