ydinfysiikan radioaktiivinen hajoaminen From Wikipedia, the free encyclopedia
Beetahajoaminen on ydinfysiikassa radioaktiivinen hajoaminen, jossa vapautuu beetahiukkanen (elektroni tai positroni). Beetahajoaminen johtuu energian kannalta epäedullisesta neutronien ja protonien lukumäärien suhteesta atomiytimessä. Beetahajoamisessa ydin siirtyy alempaan energiatilaan siten, että ytimen varaus muuttuu, mutta massaluku ei muutu. Tämä voi spontaanisti tapahtua kolmella tavalla:
Vuonna 1911 Lise Meitner ja Otto Hahn tekivät kokeen, jossa beetahajoamisessa vapautuneiden elektronien energiaspektri oli jatkuva eikä diskreetti. Tämä oli selkeästi ongelmallista energian säilymislain kannalta. Vuonna 1930 Wolfgang Pauli ehdotti ongelman ratkaisuksi, että kenties olisi olemassa sähköisesti neutraali hiukkanen, jota siihenastiset kokeet eivät kyenneet havaitsemaan. Pauli nimitti tätä spekuloimaansa hiukkasta ”neutroniksi”, mutta hiukkasen nimeksi vakiintui pian Enrico Fermin ehdottama sana neutriino.
Beeta-miinus-hajoamisessa ytimen neutroni muuttuu protoniksi ja samalla vapautuu elektroni ja antineutriino. Beeta-plus-hajoamisessa ytimen protoni puolestaan muuttuu neutroniksi ja samalla vapautuu positroni ja neutriino. Koska neutroni on protonia raskaampi, vapaa neutroni hajoaa protoniksi, mutta vapaa protoni ei voi hajota neutroniksi.
Modernin hiukkasfysiikan kannalta beetahajoamisessa on kyse heikon vuorovaikutuksen välittämästä reaktiosta.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.