Cædmon

Cædmon (myös Kædmon ja Cedmon) (aktiivisena noin 657–684), Bedan tiedonannon mukaan vanhin kristitty anglosaksinen runoilija. Teoksessaan Historia ecelesiastica gentis anglorum (721−735) Beda kertoo hänestä seuraavaa: Cædmon oli varsin vähäisillä runoilijalahjoilla varustettu karjanpaimen, joka kerran unessa oli ilmestyksen kautta saanut kehotuksen ryhtyä runoilemaan. Cædmon kieltäytyi ensin, mutta rupesi lopulta laulamaan maailman luomisesta, josta hän ei aikaisemmin ollut kuullut puhuttavankaan. Herättyään Cædmon esitti unissa sepittämänsä ja sen lisäksi vielä muutakin. Sitten hän meni erään naisluostarin johtajattaren, Hildan, luo ja pyysi tätä panemaan kirjaan hänen sepityksensä. Mainittu abbedissa luetutti hänelle toisiakin Raamatun kohtia, joiden pohjalla hän samoin sepitti runoja, mitkä olivat alkusoinnullisella runomitalla kirjoitettuja. Myöhemmin hän Hildan kehotuksesta meni luostariin, missä kuoli [680]. Näin Cædmon runoili, täten Beda jatkaa, Genesiksen ja Eksoduksen historian, Kristuksen ihmiseksi tulon, hänen kärsimyksensä ynnä muita runoelmia, jotka kaiketi vielä Bedan aikana olivat tavattavissa.^[1]

Cædmonin muistomerkki

Ainoa varmasti Cædmonin kirjoittama runo, joka on säilynyt meidän aikoihimme, on "Cædmonin hymni", jonka hän on kirjoittanut Isän Jumalan, taivaan ja maan kaikkivaltiaan luojan kunniaksi. Se on kirjoitettu northumbrilaisella kielellä ja sisältyy erääseen Bedan mainitun teoksen käsikirjoitukseen. Se on siis ensimmäinen tunnettu englantilainen runotuote. Arkkipiispa James Ussherin kehotuksesta Francis Dujon nuorempi eli Franciscus Junius toimitti kokoelman runoja nimeltä Caedmonis monachi paraphrasis poetica geneseos, joka painettiin ensi kerta Amsterdamissa 1655. Tämän kokoelman runoja pidettiin vielä 1800-luvun keskivaiheilla Cædmonin kirjoittamina. Sittemmin on saatu selville, etteivät ne olekaan Cædmonin tuotteita.^[1]

Lähteet

1. Cædmon, Tietosanakirja osa 1, palsta 1418−1419, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909