museo Italiassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Castel Sant’Angelo (suom. Pyhän enkelin linna), eli Hadrianuksen mausoleumi, on Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus, joka rakennettiin vuosina 120–139 keisari Hadrianuksen hautapaikaksi.[1] Keskiajalla hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka. Nykyään Hadrianuksen mausoleumi toimii museona (Museo Nazionale di Castel Sant’Angelo). Mausoleumiin johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant’Angeloksi.[1]
Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen itselleen rakennuttamaa mausoleumia, eli Augustuksen mausoleumia, käytettiin myös hänen seuraajiensa hautapaikkana, mutta Nerva oli viimeinen keisari, jonka haudattiin sinne. Keisari Hadrianus rakennutti itselleen ja vaimolleen Sabinalle ulkomuodoltaan hyvin samankaltaisen, mutta huomattavasti kehittyneemmän, mausoleumin Tiberin vastakkaiselle rannalle 120–139.
Mausoleumin perustana oli 86,87 metriä leveä ja 12,80 metriä korkea neliskulmainen podium. Podiumin päältä kohosi 70,10 metriä halkaisijaltaan oleva ja 30,48 metriä korkea rumpu, joka oli päällystetty marmorilla. Rummun ylle oli kasattu kumpu, josta kasvoi puita. Kummusta nousi pyöreä torni, jonka huipulla oli kullattu pronssinen nelivaljakko. [3]
Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua, kuten Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus, sekä Severusten hallitsijasuvun edustajia, kuten Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta.
Hadrianuksen mausoleumi liitettiin Honoriuksen aikana 400-luvulla osaksi Rooman puolustusjärjestelmää, Aurelianuksen muuria. Rooman ryöstäneet Alarikin johtamat visigootit tunkeutuivat mausoleumiin ja hajottivat siellä olleet tuhkauurnat vuonna 410. Prokopioksen mukaan goottien hyökättyä Roomaan 537 puolustajat heittivät mausoleumin huipulla olleet pronssi- ja marmoripatsaat alas vihollissotilaiden päälle.
Nykyisen nimensä linnoitus sai vuonna 590 ruton vaivatessa kaupunkia. Tarinan mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi paavi Gregorius I:n rukouskulkueeseen, jossa Mikael työnsi verisen miekan tuppeen merkiksi Jumalan vihan loppumisesta. Kiitokseksi tästä paavi kruunasi linnan enkelillä.[1] Keskiajalla mausoleumista tehtiin paavien linnoitus ja residenssi, josta oli suojattu kulkuyhteys (Passetto di Borgo) Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon. Passetto ja linnoitus toimi paavi Klemens VII:n turvapaikkana vuonna 1527 Rooman ryöstön aikana.[1] Linnoitusta käytettiin toisinaan myös vankilana. Kuuluja Castel Sant’Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant’Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa – 681 vankiin[4].
Ooppera Tosca sijoittuu huomattavalta osin juuri Castel Sant’Angeloon: siellä taiteilija Mario Cavaradossi laulaa sydämeenkäyvän aariansa ”E lucevan le stelle” (”Tähdet ylläni”) juuri ennen teloitustaan ja siellä nimihenkilö, laulaja Floria Tosca, surmaa petollisen Scarpian ja syöksyy itse kuolemaan linnoituksen muurilta todettuaan rakastettunsa Cavaradossin kuolleeksi.
