Eugene Wigner
From Wikipedia, the free encyclopedia
Eugene Paul Wigner (unk. Wigner Pál Jenő; 17. marraskuuta 1902 Budapest, Unkari – 1. tammikuuta 1995 Princeton, Yhdysvallat)[3] oli unkarilainen fyysikko ja matemaatikko, joka sai Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1963 atomiydinten ja alkeishiukkasten teorioiden kehittämiseen liittyvästä työstä.[4] Wigneriä kuvataan joskus hiljaiseksi neroksi, jolla oli Einsteinin äly, mutta ei samaa itsensä ilmaisemisen lahjaa. Wigner tunnetaan teoriasta, joka selittää kvanttimekaniikassa vallitsevaa symmetriaa, atomin ytimen tutkimuksista sekä useista teoreemoistaan.
Pikafaktoja Wigner Pál Jenő, Henkilötiedot ...
Wigner Pál Jenő | |
---|---|
Eugene Wigner |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. marraskuuta 1902 Budapest, Unkari |
Kuollut | 1. tammikuuta 1995 (92 vuotta) Princeton, New Jersey, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | unkarilainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Berliinin teknillinen yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Michael Polanyi |
Instituutti |
Göttingenin yliopisto Wisconsinin yliopisto, Madison Princetonin yliopisto |
Oppilaat |
John Bardeen Victor Frederick Weisskopf Marcos Moshinsky |
Tutkimusalue | fysiikka |
Palkinnot |
Franklin-mitali (1950)[1] Nobelin fysiikanpalkinto (1963) Albert Einstein -palkinto (1972)[2] |
Nimikirjoitus |
|
Infobox OK |
Sulje