Heinäveden historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Heinäveden kunta (Pohjois-Karjala, Itä-Suomen lääni) perustettiin vuonna 1869. Asutusta alueella on ollut jo kivikaudella, josta kertovat myös alueelta löytyneet kalliomaalaukset. Pysyvän asutuksen alue on saanut myöhemmin. Asutus kasvoi kovasti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa, ja siitä hillitymmin pitkälle 1900-luvun lopulle. Sittemmin asukasluku on kääntynyt laskuun.
Heinäveden reitti kanavoitiin Suvasvedestä Kermajärvelle ja Joutenveteen 1895-1906 ja Juojärvelle 1911–1916. Töissä meni siis noin 20 vuotta. Heinäveden reitillä on myös pitkät perinteet matkustajaliikenteessä ja tukinuitossa. Tiestön lisäännyttyä 1950-luvulla myös matkustajaliikenteen määrän tarve laski, jolloin reitti siirtyi kuljettamaan enimmäkseen turisteja. Nykyään Heinäveden reitti on Suomen suosituimpia vesireittejä.
Heinäveden seurakunta perustettiin Rantasalmen rukoushuonekuntana 1744. Vuonna 1748 rakennettiin seurakunnan ensimmäinen kirkko, puinen kappeli. Sen rappeuduttua rakennettiin 1840 C. L. Engelin allekirjoittamien piirustusten pohjalta puinen, temppelimäinen, massiivinen ristikirkko. Se kuitenkin paloi salaman sytyttämänä 1887. Seurakunnan nykyinen kirkko on Josef Stenbäckin suunnittelema 2 000 hengen puukirkko ja se rakennettiin 1890–1891.
Heinävesi kuului Etelä-Savon maakuntaan vuoden 2020 loppuun saakka. Vuodesta 2021 alkaen Heinävesi on ollut osa Pohjois-Karjalaa.