Helluntaiherätys
kristinuskon protestanttinen suunta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Helluntaiherätys eli helluntailaisuus on yksi suurimmista kristinuskon protestanttisista suunnista maailmassa. Helluntailiike sisältää hyvin eri tavoin ajattelevia ja toimivia itsenäisiä kirkkoja ja yhteisöjä. Helluntailaisuus korostaa paikallisseurakuntien itsenäisyyttä ja on yhtäältä uudistus- ja herätysliike muiden kirkkokuntien sisällä. Yhteistä helluntailaisuudelle on protestanttisten periaatteiden, kuten raamatullisuuden, pelastuskäsityksen ja yleisen pappeuden korostaminen.[1][2] Käytännön tasolla seurakuntien järjestäytyminen ja toiminta eroavat maiden ja kulttuurien välillä.[3] Helluntaiherätyksen tausta on metodismissa ja pyhitysliikkeessä.[4][5][6][7][8]
Helluntaiherätys | |
---|---|
Suuntautuminen | protestantismi |
Teologia |
karismaattisuus anabaptismi |
Hallinto | presbyterianismi |
Toiminta-alue | Pohjois-Amerikka |
Perustaja |
Charles Fox Parham William J. Seymour |
Perustettu | 1900-luvulla Yhdysvalloissa |
Irtautunut | metodismin pyhitysliikkeestä |
Jäseniä | noin 200–300 miljoonaa |
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |
Helluntaiherätys sai alkunsa 1900-luvun alussa Los Angelesin Azusa-kadun herätyksestä vuonna 1906. Klassisella helluntailaisuudella arvioitiin vuonna 2016 olevan lähes 300 miljoonaa seuraajaa ja helluntailais-karismaattisten kirkkojen seuraajia oli vuonna 2021 jo yli 655 miljoonaa. Erityisen vahvaa helluntailaisuus on Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.[9][10][3][11] Helluntailaisuus on jaettu perinteisesti kolmeen kehitysvaiheeseen: klassiseen helluntaiherätykseen, karismaattiseen liikkeeseen ja uuskarismaattisuuteen.[12]
Helluntailaisia yhdistää maailmanlaajuisesti joka kolmas vuosi järjestettävä maailmankonferenssi. Konferenssi järjestettiin ensimmäisen kerran Zürichissa vuonna 1947. Konferenssi on järjestetty myös Helsingissä vuonna 1964 ja järjestetään uudelleen vuonna 2025.[13] Euroopan tasolla helluntaikirkot kokoontuvat Euroopan helluntaikonferenssiin.[3]
Pohjoismaihin helluntaiherätys tuli varhain 1900-luvun alussa ja Pohjoismailla on ollut tärkeä rooli myös helluntaiherätyksen eurooppalaisessa yhteistyössä. Erityisesti ruotsalainen Lewi Pethrus oli avainroolissa yhteistyön aloittamisessa. Nykyisin Pohjoismaiden helluntaiyhteisöt tekevät yhteistyötä Pohjoismaiden helluntaiyhteisö -verkoston kautta. Maailmanlaajuisesti merkittävä helluntailainen kirkkokunta on Assemblies of God. Monet Suomen helluntaiseurakunnista ovat järjestäytyneet Suomen Helluntaikirkkoon ja vastaavasti Ruotsissa Pingst FFS -järjestöön.[14]
Suomessa helluntaiseurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuonna 2019 noin 50 000 henkilöä. Vuonna 2002 perustettuun Suomen Helluntaikirkko -nimiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan näistä kuului 82 jäsenseurakuntaa. Suomessa kaikki helluntaiseurakunnat eivät ole järjestäytyneet kansalliseen kirkkokuntaan.[15] Helluntailaisia toimijoita ovat muun muassa lehti Ristin Voitto, kustantamo Aikamedia sekä lähetysjärjestö Fida International.