Horloogijn Tšoibalsan
From Wikipedia, the free encyclopedia
Horloogijn Tšoibalsan (mong. Хорлоогийн Чойбалсан, 8. helmikuuta 1895 – 26. tammikuuta 1952) oli mongolialainen kommunistipoliitikko ja marsalkka, joka toimi Mongolian kansantasavallan valtionpäämiehenä (presidiumin puhemiehenä) vuosina 1929–1930 ja kansankomissaarien neuvoston johdossa 1939–1952.
Horloogijn Tšoibalsan | |
---|---|
Horloogijn Tšoibalsan. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1895 |
Kuollut | 28. tammikuuta 1952 |
Infobox OK |
”Mongolian Staliniksi” kutsuttu Tšoibalsan nousi Neuvostoliiton tuella maan johtoon Peljidiyn Gendenin jälkeen tämän kutsuttua Neuvostoliiton politiikkaa ”punaimperialismiksi”. Tšoibalsan harjoitti kovaotteista politiikkaa vastarinnan juurimiseksi niin maan kommunistisesta puolueesta kuin yhteiskunnastakin ja loi vahvan henkilökultin.
Tšoibalsanin hallinnon pyrkimykset maan nopeaan teollistamiseen ja maatalouden kollektivointiin aiheuttivat mittavia uhreja, ja Neuvostoliiton NKVD:n ja mongoliviranomaisten toteuttamissa puhdistuksissa teloitettiin tuhansia puoluevirkailijoita ja kymmeniätuhansia buddhalaisia munkkeja. Useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita luostareita tuhottiin maan tasalle.
Tšoibalsanin henkilökuva Mongoliassa on kiistelty, häntä pidetään edelleen maan uudistajana ja sivistäjänä, toisaalta tämän kuvan sanotaan olevan vain henkilökultin tulosta. Tšoibalsanin oma Mongolian kansanvallankumouksellinen puolue arvosteli häntä virheistä, kuten henkilökultista 1956.