Itä-Karjalan sotilashallinto
sotilashallinto Suomen miehittämässä Karjalassa jatkosodan aikana / From Wikipedia, the free encyclopedia
Itä-Karjalan sotilashallinto oli Suomen muodostama miehityshallinto Neuvostoliiton Karjalassa (ei kuitenkaan siihen kuuluneella pohjoisella Karjalankannaksella eikä Laatokan Karjalassa) sekä Leningradin alueen Lotinapellon piirin koillis- ja Koskenalan piirin pohjoisosan alueilla ja Vologdan alueen Vytegran piirin lounaisreunassa jatkosodassa vuosina 1941–1944. Hallinto perustettiin pian Suomen aloittaman hyökkäyksen jälkeen heinäkuussa 1941, ja sen ensimmäiseksi komentajaksi tuli Enso-Gutzeitin toimitusjohtaja, vuorineuvos ja everstiluutnantti Väinö Kotilainen. Hänen apulaisekseen nimitettiin jääkärieverstiluutnantti Ragnar Nordström. Esikuntapäälliköksi oli ajateltu Lapin läänin maaherraa Kaarlo Hillilää, mutta hänet tarvittiin ylläpitämään suhteita Pohjois-Suomen saksalaisjoukkoihin.[1]
Itä-Karjalan sotilashallinto |
|
---|---|
1941–1944 |
|
Valtiomuoto | sotilashallinto |
Sotilashallintokomentaja |
Väinö Kotilainen (1941–1942) Johan Arajuuri (1942–1943) Olli Paloheimo (1943–1944) |
Pääkaupunki |
Mikkeli (1941) Joensuu (1941–1943) Äänislinna (1943–1944) |
Edeltäjä | Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta |
Seuraaja | Karjalais-suomalainen sosialistinen neuvostotasavalta |
Infobox OK |
Heimoaktivistit olivat jättäneet Päämajalle everstiluutnantti Nordströmin johdolla jo ennen jatkosodan syttymistä 16. kesäkuuta 1941 päivätyn asiakirjan ”Suunnitelmia eräiksi toimenpiteiksi Itä-Karjalan kysymyksessä”. Sen mukaan Itä-Karjalan hallintoa varten oli luotava ”Erillinen Sotilashallintolaitos”. Siihen liittyen mukana oli lista Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) jäsenistä, jotka voisivat olla mukana järjestettäessä Itä-Karjalan hallintoa.[2]
Sotilashallinnon perustamista edelsi suomalaisten valtaaman Vienan Karjalan Vuokkiniemen kylässä Ylä-Kuittijärven rannalla 20. heinäkuuta 1941 järjestetty suuri kansalaisjuhla, jonka tarkoitus oli toimia suomalaisen miehityshallinnon perustamisen oikeuttajana.[3][4][5]