Jääkiekko talviolympialaisissa 1956
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jääkiekko oli kahdeksatta kertaa olympialaisten ohjelmassa vuoden vuoden 1956 talviolympialaisissa.[1] Turnaus oli samalla maailmanmestaruuskilpailut ja Euroopan-mestaruuskilpailut.[2][3] Turnauksen ottelut pelattiin pääasiassa oli Cortina d'Ampezzon Stadio del Ghiacchiossa, jonne mahtui 7 000 katsojaa. Turnauksen ottelut pelattiin 26. tammikuuta – 4. helmikuuta 1956.[1][4]
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Pelasiko Neuvostoliitto jokaisen ottelunsa kotijoukkueena? |
Jääkiekko talviolympialaisissa vuonna 1956 | |
---|---|
Joukkueet | 10 (13) |
Isäntämaa | Italia |
Kaupungit | Cortina d'Ampezzo |
Mitalistit | |
– Kulta | Neuvostoliitto |
– Hopea | Yhdysvallat |
– Pronssi | Kanada |
← 1952 1960 → |
Turnaukseen osallistui kymmenen joukkuetta. Joukkueet jaettiin kolmeen alkulohkoon, joiden kaksi parasta pääsi ylempään loppusarjaan. Ylemmässä loppusarjassa pelattiin yksinkertainen sarja, ja mitalit jaettiin sarjataulukon perusteella. Alkulohkoissa karsiutuneet joukkueet pelasivat vielä alemmassa loppusarjassa sijoista 7.–10.[1][5]
Saksa osallistui yhdistetyllä joukkueella vuoden 1956 talviolympialaisiin. Siitä syystä se järjesti Itä-Berliinissä sisäisen karsinnan, jonka voittaja pääsi edustamaan koko Saksaa olympiaturnaukseen. Saksan liittotasavalta voitti karsinnan ja pääsi kisoihin.[6]
Neuvostoliitto osallistui ensimmäistä kertaa jääkiekon olympiaturnaukseen. Maailmanmestaruuskilpailuihin Neuvostoliitto oli ottanut osaa ensi kertaa kaksi vuotta aiemmin, jolloin se voitti mestaruuden. Olympialaisten jääkiekkoa taas oli hallinnut Kanada. Se oli hävinnyt seitsemissä aiemmissa olympialaisissa vain yhden ottelun. Vuoden 1956 olympialaisiin Kanada sai Neuvostoliitosta varteenotettavan haastajan. Kanadaa edusti turnauksessa amatöörijoukkue Kitchener-Waterloo Dutchmen, jossa pelasi muun muassa Martin Brodeurin isä Denis Brodeur[7]. Neuvostoliittoa edusti maajoukkue, jonka pelaajat harjoittelivat yhdessä ympäri vuoden. Pelaajat työskentelivät nimellisesti armeijassa, ja Neuvostoliitto pystyi näin kiertämään olympialaisten amatöörisääntöjä.[8][5]
Kanada koki ennen Neuvostoliitto-ottelua maalein 4–1 yllätystappion Yhdysvalloille, jonka joukkue koostui valitusta tähdistöjoukkueesta. Yhdysvaltain joukkueessa pelasi myös amerikansuomalainen Willard Ikola[9][10]. Neuvostoliitto taas voitti Yhdysvallat maalein 4–0, mikä tarkoitti että Kanadan piti viimeisessä ottelussa voittaa Neuvostoliitto päästäkseen tasapisteisiin. Neuvostoliitto voitti päätösottelun maalein maalein 2–0 ja saavutti näin ensimmäisissä olympialaisissaan olympiakultaa. Yhdysvallat sijoittui hopealle, ja Kanada jäi pronssille.[8][5]