Kidekenttäteoria
From Wikipedia, the free encyclopedia
Kidekenttäteoria on malli, joka kuvaa kiteisten yhdisteiden, ja erityisesti siirtymämetalliyhdisteiden ominaisuuksia perustuen niiden elektronirakenteeseen. Kidekenttäteoriaa voidaan soveltaa kiteisten aineiden värien muodostumiseen ja magneettisten ominaisuuksien selittämiseen. Mallia käytetään muun muassa ominaisuuksiltaan haluttujen yhdisteiden suunnitteluun. Kidekenttäteoriaa yhdistettynä molekyyliorbitaaliteoriaan kutsutaan ligandikenttäteoriaksi.[1][2][3]