Lainsuojaton

Lainsuojaton eli rauhaton tai henkipatto on henkilö, joka on tuomittu raskaiden rikosten johdosta menettämään ”rauhansa” eli lain antaman suojan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tällaisen henkilön saa kuka tahansa vapaasti surmata. Määräaikainen tai elinikäinen lainsuojattomuus oli rangaistuksena käytössä muun muassa varhaiskeskiajan Skandinaviassa ja Englannissa.

Tämä artikkeli käsittelee yhteiskunnan rikollisia. Samannimisestä elokuvasta on oma artikkelinsa.

Butch Cassidy, tunnettu villin lännen lainsuojaton

Lainsuojattomiksi (outlaws) on usein kutsuttu myös etsintäkuulutettuja rikollisia Yhdysvaltain villissä lännessä 1800-luvulla: tällaisten henkilöiden kiinniottajalle voitiin maksaa palkkio, jos hän toimitti viranomaisille etsintäkuulutetun tai tämän ruumiin.

Lainsuojattomat keskiajan Englannissa

Ajan kirjallisuus romantisoi usein keskiajan englantilaisten lainsuojattomien (keskienglanniksi outlaue, myöhemmin outlaw) elämää. Kuuluisin englantilainen lainsuojaton lienee Robin Hood. Todellisuudessa lainsuojattomien elämä oli ankeaa – anglosaksien ajoilta periytyvissä laeissa heidän omaisuutensa tuomittiin menetettäväksi kruunulle, ja kuka tahansa, joka avusti lainsuojatonta, joutui itse vaaraan, koska lainsuojattoman avustaminen oli itsessään rikos. Lainsuojattoman surmaaminen ei ollut murha vaan kunniakas teko. Tämän takia lainsuojattomat joutuivat käytännössä piileksimään yhteisöjen ulkopuolella esimerkiksi metsissä. Heidän yhteytensä koko yhteiskuntaan oli käytännöllisesti katsoen poistettu.

Anglosaksien laissa myös henkilö, joka pakoili oikeudenkäyntiä tai syytettä raskaasta rikoksesta, voitiin julistaa lainsuojattomaksi myös ilman oikeudenkäyntiä, koska oikeuden pakoilu oli itsessään kuolemanrangaistuksella rangaistava rikos. Lain suoja voitiin kuitenkin palauttaa, jos henkilö saapui oikeuteen vastaamaan syytöksiin.

Yhdysvalloissa lainsuojattomaksi julistaminen oli mahdollista vuoteen 1879 asti ja Skotlannin laissa vuoteen 1940.

Katso myös

• Valtakunnankirous