From Wikipedia, the free encyclopedia
Leonardo Vinci (1690 Strangoli – 27. toukokuuta 1730 Napoli)[1] oli italialainen barokkiajan säveltäjä, joka tunnetaan parhaiten oopperoistaan. Hän oli napolilaisen oopperan johtavia säveltäjiä ja Alessandro Scarlattin kilpailija. Scarlattin kuoleman jälkeen hän toimi Napolin kuninkaallisen kapellin varakapellimestarina ja Poveri di Gesù Cristo -konservatorion kapellimestarina[2].
Vinci opiskeli musiikkia Napolissa Gaetano Grecon johdolla Poveri di Gesù Cristo -konservatoriossa. Aluksi hän tuli tunnetuksi Napolin murretta käyttäneistä opera buffa -teoksistaan vuoden 1719 paikkeilla, mutta hän sävelsi myös monia vakavia oopperoita erityisesti Pietro Metastasion librettoihin[2]. Vinci kuoli noin 40-vuotiaana toukokuussa 1730, tarinoiden mukaan rakastajattarensa mustasukkaisen aviomiehen myrkyttämänä.[3]
Vincin oopperaa Li zite ’ngalera (1722) pidetään yleisesti parhaana hänen opera buffa -teoksistaan. Vakavista oopperoista taas Didone Abbandonata (”Hyljätty Dido”[2], Rooma, 1726) ja Artaserse (” Artakserkses”[2], Rooma, 1730) mainitaan merkittävimpinä. Aaria ”Vo solcando” Artasersestä on hyvä esimerkki hänen tyylistään.
Oopperoiden lisäksi Vinci kirjoitti muutamia kantaatteja, sonaatteja ja serenatoja sekä kaksi oratoriota, Oratorio di Maria dolorata (n. 1723) ja Oratorio per la Santissima Vergine del Rosario (n. 1730). Hänen sonaattiaan D-duuri huilulle ja basso continuolle esitetään yhä. Hän sävelsi myös kaksi nokkahuilusonaattia sekä nokkahuilukonserton.
Vuonna 2015 Decca julkaisi kapellimestari Riccardo Minasin johtaman levytyksen hänen kolminäytöksisestä oopperastaan Catone in Utica (Rooma, 1728).[4]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.