Muinaisenglanti
englannin kielen varhaismuoto / From Wikipedia, the free encyclopedia
Muinaisenglanti (muinaisenglanniksi Ænglisc, engl. Old English) on nykyisen englannin kielen varhaisin muoto, jota puhuttiin Ison-Britannian eteläosissa kansainvaellusajalta noin 400-luvulta jaa.lähde? vuoden 1100 tienoille asti.[1] Kieltä on kutsuttu myös nimellä anglosaksi.
Pikafaktoja Tiedot, Kielitieteellinen luokitus ...
Muinaisenglanti | |
---|---|
Oma nimi | Ænglisc |
Muu nimi | anglosaksi |
Tiedot | |
Alue | Iso-Britannia |
Ajoitus | 400-luku jaa. - n. 1100 |
Puhujia | 0 |
Kirjaimisto | latinalainen, anglosaksiset riimut |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
germaaniset kielet länsigermaaniset kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-2 | ang |
ISO 639-3 | ang |
Infobox OK |
Sulje
Muinaisenglanti on anglosaksien Britanniaan tuoma keskienglannin ja nykyenglannin edeltäjä, joka kuuluu länsigermaanisten kielten anglofriisiläiseen ryhmään.[1] Siihen omaksuttiin myös hiukan lainasanoja latinasta ja muinaisnorjasta.