Muinaispitäjä
From Wikipedia, the free encyclopedia
Muinaispitäjä on yhteisöllisen organisoitumisen yksikkö, jonka eräät tutkijat uskovat olleen Suomessa olemassa ennen Ruotsin vallan aikaa. Muinaispitäjä koostui kylistä, jotka puolestaan koostuivat taloista.[1] Ajalta ei ole olemassa kirjallisia lähteitä, ja muinaispitäjien olemassaoloa on pyritty todistelemaan epäsuorasti. On myös esitetty, että myöhemmät kirkkopitäjät rakentuivat osin entisten muinaispitäjien varaan.[1][2].
Muinaispitäjä on tulkintojen mukaan huolehtinut muun muassa käräjöinnistä, suurista uskonnollisista pidoista ja joskus myös muinaislinnasta eli linnavuoresta. A. M. Tallgrenin mukaan muinaispitäjän tunnusmerkkejä olivat hiisi ja moisio eli yhteinen palvontapaikka ja päällikönkartano[3]. Muinaispitäjät ovat myös voineet omistaa varsinaisen alueensa ulkopuolisia erämaita eli luonnonvarojen nautinta-alueita. Varsinkin aikaisemmassa tutkimuksessa arveltiin, että suomalaisten käännyttäminen kristinuskoon olisi toteutettu muinaispitäjäorganisaation kautta.