Oles Hontšar
From Wikipedia, the free encyclopedia
Oles (Oleksandr) Terentijovitš Hontšar (ukr. Оле́сь (Олекса́ндр) Тере́нтійович Гонча́р, 3. huhtikuuta 1918 Suhan kylä, Pultavan alue – 14. heinäkuuta 1995 Kiova) oli ukrainalainen neuvostokirjailija.
Oles Hontšar | |
---|---|
Оле́сь Тере́нтійович Гонча́р | |
Oles Hontšar vuosien 1945 ja 1950 välisenä aikana. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Oles Terentijovitš Hontšar |
Syntynyt | 3. huhtikuuta 1918 Suhan kylä, Pultavan alue |
Kuollut | 14. heinäkuuta 1995 Kiova, Ukraina |
Ammatti | kirjailija |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Oles Hontšar syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän osallistui toiseen maailmansotaan ja valmistui Dnipropetrovskin yliopistosta vuonna 1946.[1]
Hontšarin trilogiaa Praporonostsi (”Lipunkantajat”, 1946–1948) pidettiin aikanaan yhtenä parhaista toista maailmansotaa kuvaavista neuvostoliittolaisista teoksista. Se sai Stalin-palkinnon vuosina 1948 ja 1949.[1] Romaanit Tavrija (”Tauria”, 1952) ja Perekop (1957) kertovat Venäjän kansalaissodasta. Lenin-palkinnon saanut ''Paimenkello'' (Tronka, 1963) sekä romaanit Sobor (”Katedraali”, 1968), Tsyklon (”Matalapaine”, 1970), Bereh ljubovi (”Rakkauden ranta”, 1976) ja Tvoja zorja (”Sinun aamunkoittosi”, 1980) käsittelevät moraalis-eettisiä kysymyksiä.[2]
Hontšar toimi Ukrainan kirjailijaliiton puheenjohtajana vuosina 1959–1971,[1] Neuvostoliiton korkeimman neuvoston edustajana vuosina 1962–1989 sekä Neuvostoliiton kansanedustajana vuodesta 1989[2]. Hän oli myös Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen[3] ja NKP:n keskuskomitean ehdokasjäsen. Vuonna 1978 kirjailijasta tuli Ukrainan kansallisen tiedeakatemian akateemikko. Samana vuonna hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen ja vuonna 1982 Neuvostoliiton valtionpalkinnon.[2]