Päätykolmio
klassisen arkkitehtuurin rakennuselementti / From Wikipedia, the free encyclopedia
Päätykolmio (m.kreik. τύμπανον, tympanon, harvemmin τύπανον, typanon)[1] eli pedimentti on antiikin kreikkalaisessa arkkitehtuurissa ja yleisesti klassista arkkitehtuuria edustavissa rakennuksissa entablementin eli palkiston ja kattorakenteiden rajaama kolmiomainen tai harvemmin kaarimainen alue, joka on usein koristeltu veistoksilla.[2][3][4]
Päätykolmiot sijoitettiin yleensä rakennuksen pääsisäänkäyntien yläpuolelle. Tyypillisessä kreikkalaisessa temppelissä ne sijaitsivat temppelin kummassakin lyhyessä päädyssä. Päätykolmiota rajaa alapuolella korniisin vaakasuora palkki geison ja yläpuolella vinot palkit eli simat. Kreikkalaisissa temppeleissä päätykolmio oli matalampi ja leveämpi kuin etruskitemppeleissä ja roomalaisessa temppelissä, ja sen sivukulma oli ensin mainituissa noin 15 astetta ja viimeksi mainituissa noin 20 astetta.[2]
Myös nykyaikaisen satulakattoisen talon ylintä, kolmiomaista päätyalaa kutsutaan päätykolmioksi. Klassista päätykolmiota yleensä pienempi kolmiomainen tai kaarimainen koristeaihe esimerkiksi sisäänkäyntien ja ikkunoiden yhtedessä on frontoni. Päätykolmion tapainen koristeellinen seinäpinta tunnetaan nykyisin päätykolmion alkuperäisellä kreikkalaisella nimellä tympanon.