Sähkömagneettinen spektri
sähkömagneettisen säteilyn kirjo / From Wikipedia, the free encyclopedia
Sähkömagneettinen spektri kattaa kaikki sähkömagneettisen säteilyn aallonpituusalueet. Sähkömagneettinen spektri jaotellaan osiin lähtien suurimmasta aallonpituudesta pienimpään: radioaallot, mikroaallot, infrapunasäteily, valo, ultraviolettisäteily, röntgensäteily ja gammasäteily.[1] Aallonpituuden mittayksikönä käytetään metriä tai sen johdannaisia.
Sähkömagneettisen spektrin osat voidaan jaotella myös sähkömagneettisen säteilyn taajuuden mukaan. Taajuuden yksikkönä käytetään hertsiä (Hz), joka ilmoittaa värähdysten lukumäärän yhden sekunnin aikana. Pienen aallonpituuden korkeataajuisessa säteilyssä on enemmän energiaa kuin suuren aallonpituuden matalataajuisessa säteilyssä.
Tietyn sähkömagneettisen säteilylähteen (esimerkiksi tähti, radiolähetin) spektri tarkoittaa sen emittoimien taajuuksien joukkoa.
Aallonpituuden ja taajuuden välillä on seuraava yhteys:
Sähkömagneettisen säteilyn aallonpituus λ tyhjiössä on valon nopeus c jaettuna sen taajuudella f
- .
Suurienergiaista sähkömagneettista säteilyä eli röntgen- ja gammasäteilyä kuvataan yleensä aallonpituuden tai taajuuden sijaan sen kvantin eli fotonin energialla elektronivolttiyksiköissä. Säteilyn energia E ilmaistaan taajuuden ja Planckin vakion h avulla
- .