Sigurd I Jerusaleminkävijä
From Wikipedia, the free encyclopedia
Sigurd I Jerusaleminkävijä (norj. Sigurd I Magnusson tai Sigurd Jorsalfare, muinaisnorjaksi Sigurðr Jórsalafari, n. 1090–1130) oli Norjan kuningas 1103–1130. Hänestä tuli kuningas yhdessä veljiensä Olavin ja Östenin kanssa heidän isänsä Maunu Paljassäären kuoltua vuonna 1103. Olavi kuoli jo vuonna 1115, minkä jälkeen Östen ja Sigurd jakoivat vallan. Östenin kuoltua vuonna 1123 Sigurdista tuli koko Norjan hallitsija. Sigurd sai liikanimensä Jerusalemiin vuosina 1108–1111 tekemästään ristiretkestä. Legendojen mukaan hän teki vuonna 1123 ristiretken myös Smålandiin.
Sigurd I Jerusaleminkävijä | |
---|---|
Norjan kuningas | |
Valtakausi |
1103–1130 kanssahallitsijoina 1103—1115 Olavi Maununpoika ja 1103—1123 Östen Maununpoika |
Edeltäjä | Maunu Paljassääri |
Seuraaja |
Maunu Sokea Harald Gille |
Syntynyt | 1089 |
Kuollut |
26. maaliskuuta 1130 Oslo |
Puoliso | Malmfrid Kiovalainen |
Lapset |
Maunu Sokea Kristiina Sigurdintytär |
Suku | Hardrada |
Isä | Maunu Paljassääri |
Äiti | Frillan Tora |
Sigurdin isä Maunu kuoli ryöstöretkellä Irlantiin. Sigurd oli tuolloin 13-vuotias. Hänen veljensä Östen oli 14-vuotias ja Olavi oli vain noin nelivuotias. Veljekset jakoivat Norjan kolmeen osaan. Östen sai Pohjois-Norjan, Sigurd Etelä-Norjan. Vanhemmat veljekset jakoivat alaikäisen Olavin osuuden toistaiseksi.