Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura (SNS, myöhemmässä kirjallisuudessa myös SNS I) oli talvisodan jälkeen, välirauhan aikana toukokuun loppupuolella 1940 perustettu suomalainen ystävyysseura. Toiminta-ajatuksena oli kirjallisuuden julkaiseminen ja kokouksien, juhlien ja esitelmätilaisuuksien järjestäminen. Seuran yhtenä perustajajäsenenä oli Mauri Ryömä, joka oli myös koko seuran olemassaolon ajan sen puheenjohtajana. Varapuheenjohtajana toimi Lauri Vilenius. Seura ajoi Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantamista. Jäsenmäärä nousi melkein heti perustamisen jälkeen yli 35 000 jäseneen, ja organisaatio käsitti kaiken kaikkiaan noin 115 paikallisjärjestöä. Osaa sen jäsenistöä pidettiin kommunistien myötäilijöinä, tai he olivat lakkautetun kommunistipuolueen entisiä jäseniä. Seura joutui heti perustamisen jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi sisä- ja ulkopolitiikan välikappaleeksi, joko tahallaan tai tahtomattaan.[1][2]
” | Sensijaan, että hallitus olisi työskennellyt Suomen ja NL:n suhteiden saattamiseksi luottamukselliselle ja ystävälliselle kannalle, se päinvastoin yrittää jarruttaa tällaista kansamme elinetujen mukaista kehitystä...valtiovallan kontrolloiman sanomalehdistön kirjoittelu on edelleen NL:n kohtaan vihamielistä, mutta samaan aikaan pyritään estämään näiden maiden ystävällisiä suhteita kannattavan laajan kansalaismielipiteen julkisuuteen pääsyä ... | ” |
– SNS:n lähettämä kirje eduskunnan puhemiehelle 26. kesäkuuta 1940.[1] |
Suomen–Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura | |
---|---|
Perustettu | toukokuu 1940 |
Toimiala | Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden parantaminen |
Kotipaikka | Helsinki |
Jäsenmäärä | noin 35 000–40 000 |
Puheenjohtaja | Mauri Ryömä |
Jäsenlehti | Soihtu |
Lakkautus oikeuden päätös 23. joulukuuta 1940, toiminnan lopettaminen 29. tammikuuta 1941 |
|
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo |