From Wikipedia, the free encyclopedia
Tiili on savesta ja hiekasta kuivaamalla ja polttamalla aikaan saatu määrämuotoinen karkeakeraaminen rakennusmateriaali. Muoto on yleensä suorakulmainen särmiö.
Tiili voidaan rei’ittää ennen polttoa, tällöin parannetaan tiilen puristuslujuutta. Tiilimassaan voidaan lisätä myös sahanpurua, jolloin poltossa syntyvä huokoisuus mahdollistaa tiilen pakkasenkestävyyden.
Tiili on hyvin monikäyttöinen rakennusmateriaali. Tiiltä käytetään esimerkiksi rakennusten seiniin, tulisijoihin, savupiippuihin, lattioihin, kattoihin ja kävelykatujen päällysteenä.
Kattotiileksi sanotaan vesikattoon käytettävää tiiltä, joka voi olla joko poltettu savitiili tai betonista valettu betonikattotiili.
Niin sanottu kalkkihiekkatiili eli kahitiili ei ole poltettu tiili, vaan sammutetusta kalkista ja kvartsipitoisesta hiekasta tehty muotoon puristettu kivituote, jota ei polteta vaan karkaistaan höyryllä. Oikeampi nimitys on kalkkihiekkakivi.
Ensimmäiset tiilirakennukset rakennettiin Urissa Mesopotamiassa noin 4 000 eaa. Tiilien valmistusta on tapahtunut myös Egyptissä jo noin vuonna 3 000 eaa. Tuolloin tiilien materiaalina oli savi, mutta tiiliä ei poltettu vaan ne ainoastaan kuivattiin (savitiili). Mesopotamiassa tiilien polttaminen tunnettiin noin 2 200 eaa. lähtien.
Merkittäviä tiilestä tehtyjä varhaisia rakennuksia ovat Kiinan muuri (noin 210 eaa.) ja Rooman Pantheon (noin 123 jaa.). Pohjois-Eurooppaan tiiliarkkitehtuuri levisi hansakaupan ja Saksalaisen ritarikunnan mukana 1100-luvulla.
Ensimmäisiä merkittäviä tiilirakennuksia Pohjoismaissa olivat Uppsalan ja Turun tuomiokirkot. Suomeen tiilet tulivat ilmeisesti 1200-luvulla, mutta laajemmin niitä alettiin käyttää vasta seuraavalla vuosisadalla linnoihin ja kirkkoihin. Amerikan mantereelle tiilen käyttö levisi vasta espanjalaisten mukana.
Tiilen väri vaihtelee kermanvalkoisesta ja keltaisesta punaiseen ja tummanruskeaan, lähes mustaan. Värin määrittää saven mineraalipitoisuus, lisäaineistus ja polttotekniikka. Suomalaisten savien suuri rautapitoisuus saa aikaan punaisen värin, ulkomaisista kaoliinipitoisista savista voidaan polttaa vaaleita tiiliä.
Polttotekniikkaa säätelemällä saadaan eri sävyisiä pintoja; esimerkiksi tiilien ladontatapa uunissa vaikuttaa värin tasaisuuteen. Tätä käytetään hyväksi loimukuvioiduissa tiilissä. Jatkamalla polttoa pitkään saadaan pinnaltaan sintraantuneita tiiliä, ja tummia sävyjä.
Tiilen näkyvät pinnat voivat olla käsiteltyjä: sileitä, eri tavoilla harjattuja, revittyjä tai muotilla kuvioituja pintoja. Kuviot saadaan aikaan muokkaamalla kosteaa tiilimassaa ennen polttoa. Polton jälkeen tiili voidaan myös halkaista tai lohkoa.
Nykyisin muuratuissa rakenteissa käytetään lähes yksinomaan erilaisia juoksulimityksen sovelluksia. Näissä on käytetty lapetiilimuurausta, ja tiilet on ladottu pitkä sivu ulospäin. Juoksulimitysten yleisimmät muodot ovat puolen kiven ja 1/3 kiven etenemällä tehdyt limitykset. Eräs nykyään käytetty limitystapa on votsi, joka ei itse asiassa ole limitys lainkaan. Siinä kaikki pystysaumat sijoittuvat samoille kohdille, ja tiilet saumoineen muodostavat säännöllisen ruudukon. Votsia voidaan käyttää vain, jos rakenteeseen ei kohdistu ulkopuolisia kuormia ja tällöinkin se on vahvistettava raudoituksella.
Keskiajalta aina 1900-luvun alkupuolelle tiilirakenteet olivat massiivirakenteita, joissa seinä vastasi paksuudeltaan vähintään tiilen pituutta. Tällöin seinissä käytettiin poikittain sijoitettuja sidekiviä estämään muurin halkeamista keskeltä.
Tiettävästi varhaisin Suomeen saapunut limitystapa oli munkkilimitys, jossa kahta juoksukiveä seurasi sidekivi, tämä toistui samassa kerroksessa yhä edelleen. Vähäpätöisemmissä kohteissa käytettiin myös niin sanottua villiä limitystä, jossa juoksu- ja sidekivet vuorottelivat satunnaisesti.
Ruotsin vallan aikana ryhdyttiin käyttämään vuorolimitystä eli ”plokia”. Muuraaminen oli nopeampaa, koska juoksu- ja sidekivet olivat omissa kerroksissaan. Joka toinen kerros oli tehty juoksukivillä ja joka toinen sidekivillä. Juoksukivet olivat samalla kohdalla keskenään.
1800-luvulle tultaessa vakiintui käyttöön lujempana pidetty ristilimitys eli ”kryssi”. Tässäkin juoksu- ja sidekivet olivat omissa kerroksissaan, mutta juoksukiven asema muuttui puolen tiilen verran edelliseen nähden.
Peruskokoinen täystiili PT
Peruskokoinen reikätiili PRT
Normaalikokoinen reikätiili NRT
Moduulikokoinen reikätiili MRT
Normaalikokoinen tiililaatta NTL
Moduulikokoinen tiililaatta MTL
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.