Uudenmaan lääni
From Wikipedia, the free encyclopedia
Uudenmaan lääni (ruots. Nylands län) oli 1831–1997 Suomen lääni[1], joka sulautui vuoden 1997 lääniuudistuksessa Etelä-Suomen lääniin. Uudenmaan lääni käsitti suurimmaksi osaksi historiallisen Uudenmaan maakunnan. Nykyisistä maakunnista se käsitti Uudenmaan maakunnan sekä osia Päijät-Hämeen maakunnasta. Uudenmaan lääni rajoittui etelässä Suomenlahteen, lännessä Turun ja Porin lääniin, pohjoisessa Hämeen lääniin ja idässä Kymen lääniin. Uudenmaan läänin pääkaupunki oli Helsinki, joka on myös koko Suomen pääkaupunki.
Pikafaktoja
Uudenmaan lääni | |
---|---|
vaakuna |
sijainti |
Pääkaupunki | Helsinki |
Viimeinen maaherra | Pekka Silventoinen |
Historialliset maakunnat | Uusimaa |
Pinta-ala ilman merialueita |
10 404 km² 11:nneksi suurin 1993 |
– maa | 9 898 km² |
– sisävesi | 506 km² |
Väkiluku |
1 277 932 suurin 1993 |
Väestötiheys | 129,1 as./km² |
Infobox OK |
Sulje