Välirauha
ajanjakso talvisodan ja jatkosodan välillä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Välirauha on Suomen historian ajanjakso talvisodan päättäneestä Moskovan rauhasta (13. maaliskuuta 1940) jatkosodan alkuun (25. kesäkuuta 1941).
Moskovan rauhansopimuksen seurauksena puoli miljoonaa suomalaista joutui jättämään kotinsa ja siirtymään uuden valtakunnan rajan sisäpuolelle. Talvisodassa oli kaatunut yli 23 000 suomalaista ja noin 44 000 oli haavoittunut. Menetykset tuntuivat raskailta, ja rauhan tultua joka puolella Suomessa vedettiin Suomen liput puolitankoon.[1]
Kyseistä aikaa leimasi epävakaa maailmanpoliittinen tilanne sekä yleisesti Euroopassa että erityisesti Baltian maissa ja Neuvostoliiton Suomeen kohdistama ajoittainen poliittinen painostus. Samoin myös länsivaltojen poliittinen ja sotilaallinen heikkeneminen vuoden 1940 aikana, kuten myös muun muassa Ranskan, Norjan ja Tanskan valtaus, sekä Suomen aktiivinen hakeutuminen yhä enemmän Saksan liittolaiseksi.
Välirauha-nimitystä on alettu käyttää vasta myöhemmässä historian tutkimuksessa kuvaamaan kyseisen ajanjakson lyhyyttä. Moskovan rauhan ehdot koettiin Suomessa tavallisen kansan keskuudessa kohtuuttomiksi. Tämä saattoi kylläkin johtua voimassa olleesta sensuurista, joka jatkui sodan päättymisen jälkeenkin; vaikka ulkomaisia tiedotusvälineitä seurattiinkin, väestöstä suurin osa ei pystynyt lukemaan tai kuuntelemaan niitä puutteellisen kielitaidon takia.[2]
Nimitystä välirauha ei tule sekoittaa syksyllä 1944 solmittuun ja aktiiviset sotatoimet päättäneeseen Moskovan välirauhansopimukseen tai aikaan, jolloin se oli voimassa, kunnes sopimus vahvistettiin lopullisesti Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947.
Pääjohtaja Risto Ryti muodosti talvisodan päättymisen jälkeen II hallituksensa. Hallituskoalitio pl. vain oikeiston äärilaitaa edustanut IKL muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus nimitettiin 27. maaliskuuta 1940.