Verotus Suomessa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen asukkailta ja Suomessa toimivilta yrityksiltä ja yhteisöiltä kerätään veroja, joilla rahoitetaan valtion, kuntien, Kansaneläkelaitoksen ja eräiden kirkkokuntien ylläpitämiä yhteiskunnan palveluita. Verotus perustuu lakeihin, jotka valtiovarainministeriö valmistelee ja eduskunta hyväksyy. Myös Euroopan unionissa päätetään Suomen verotuksesta. Kunnat ja seurakunnat päättävät itse veroprosenttinsa.[1]
Verolajeja ovat ansiotuloista maksettavien kunnallisveron ja valtion tuloveron lisäksi muun muassa kiinteistövero, arvonlisävero, pääomatulovero, lähdevero, varainsiirtovero ja kirkollisvero, jota maksavat vain kirkon jäsenet.
Suomessa asuvaa tai oleskelevaa henkilöä koskee asumisperusteinen verovelvollisuus. Lisäksi ulkomailla asuvan henkilön Suomesta saadut tulot verotetaan Suomeen.[2]
Valtion tulovero on progressiivinen, eli enemmän tienaavat maksavat suhteellisesti enemmän veroja. Poikkeuksen tästä muodostavat kuitenkin Suomeen töihin tulevat erityisosaamista omaavat ja erittäin suurta palkkaa nauttivat työntekijät, joiden verotuksessa ei ole progressiota eikä myöskään kunnallisveroa, vaan heiltä peritään ensimmäisen neljän vuoden ajalta ainoastaan 32 prosentin lähdevero.[3]
Kun tuloverotusta tarkastellaan valtion- ja kunnallisveron muodostamana kokonaisuutena, työeläkkeestä, työkyvyttömyyseläkkeestä, äitiys- ja sairauspäivärahasta sekä työttömyyskorvauksesta maksetaan huomattavasti enemmän veroa kuin samansuuruisesta palkasta.[4]
Vuonna 2015 Suomessa maksettiin veroja yhteensä noin 92 miljardia euroa. Tästä valtionverojen osuus oli noin 43 miljardia.[5] Suomen bruttoveroaste oli vuonna 2015 noin 44,5 %.[5] Bruttoveroaste kuvaa, kuinka suuren osan bruttokansantuotteesta kerätään julkisyhteisöille veroina. Korkeampi veroaste on Tanskassa ja samankaltainen Ranskassa ja Belgiassa.[6]