Vuoden 1865 kunnallisasetus
kuntien perustamiseen määrännyt lakiasetus Suomessa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Vuoden 1865 kunnallisasetus eli Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla (AsK 4/1865) määräsi, että Suomessa maaseudun kirkkopitäjien vastuulla olleet maalliset asiat siirrettiin maalaiskuntien tehtäväksi ja hengelliset asiat luterilaisten seurakuntien vastuulle. Kirkolle jäi maallisista tehtävistä väestökirjanpito ja se sai pitää koko omaisuutensa.[1] Ruotsissa astui voimaan samanlaiset kunnallislait pari vuotta aiemmin, vuonna 1863.
Kunnallishallintoon siirtymisessä oli kolmen ja enimmillään kymmenen vuoden määräaika, joka päättyi vuonna 1875.[2] Säädös tuli voimaan 6. helmikuuta 1865,[3] ja sen kumosi Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus maalaiskuntain kunnallishallinnosta, joka tuli voimaan vuoden 1899 alussa.[4]
Uudistuksen tarkoituksena oli siirtää valtion tehtäviä portaittain hierarkkisesti alaspäin. Keisari oli siirtänyt valtaa itseltään Suomen senaatille ja tämän seurauksena valtion tehtävät alkoivat lisääntyä, jonka takia oli tarkoituksenmukaista siirtää tehtäviä paikallisemmalle tasolle.[1]
Kaupungeissa maallinen hallinto oli kuulunut jo vuosisatoja porvarissäädyn raadille.lähde? Niissä oli kuitenkin kirkko perinteisesti vastannut koulutoimesta ja köyhäinhoidosta. Vuonna 1873 säädetyssä ja vuoden 1875 alusta voimaan astuneessa asetuksessa nämä tehtävät siirrettiin kaupungille.[1]