Vuoden 1910 laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä
From Wikipedia, the free encyclopedia
Vuoden 1910 laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä eli laki niiden Suomea koskevain lakien ja asetusten säätämisen järjestyksestä, joilla on yleisvaltakunnallinen merkitys (AsK 45/1910) oli Venäjän keisarikunnan duuman säätämä laki, jolla määriteltiin, mitkä asiat kuuluvat Suomen paikalliseen lainsäädäntöön ja mitkä voitiin luokitella yleisvaltakunnallisen lainsäädännön kysymyksiksi. Se oli yksi toisen sortokauden keskeisistä säädöksistä, jotka kavensivat Suomen autonomiaa. Suomessa lakia pidettiin laittomana. Se kumottiin helmikuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917.