Varhaiset piirit olivat verrattain yksinkertaisia ja rajoittuneita.

Atari 2600:n TIA-piiri ohjasi sekä videota että audiota ja mahdollisti kaksi ääntä, mutta se oli tunnetusti hankala virittää.^[1]

Robert Yannes oli työskennellyt syntetisaattorien parissa ja suunnitteli Commodore 64:n SID-äänipiirin joka toimisi syntetisaattorin tavoin.^[2] SID-piirillä oli parempi taajuusohjaus sisäisiin oskillaattoreihinsa ja helpompi ohjelmoitavuus.^[2] SID-piirillä äänialue voitiin asettaa sen rekistereihin ja jättää se piirin vastuulle toisin kuin antaa erillisiä komentoja äänen muuttamiseen.^[2] SID-piirissä oli kolme oskillaattoria joista jokainen pystyi tuottamaan neljää aaltomuotoa.^[1]

Vuonna 1987 Karsten Obarski kehitti Ultimate Soundtrackerin Amigalla koska kyllästyi ohjelmoimaan tietokonemusiikkia käsin.^[1] Ohjelman käyttöliittymän "pianorulla" täsmäsi SID-kauden toistorakenteihin ja looppeihin.^[1]

1970-luvulta 1990-luvulle useita menetelmiä äänen tuottamiseen esiintyi: ohjelmoitava äänigeneraattori (PSG), aaltomuotosynteesi ja FM-synteesi. Pulssikoodimodulaatio (PCM) muodostui myöhemmin standardiksi.

Historia

Äänipiirejä

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla