1566 Icarus

1566 Icarus on Maan lähelle tuleva asteroidi, joka luokitellaan Apollo-asteroideihin. Icaruksen löysi Walter Baade vuonna 1949. Nimensä pikkuplaneetta sai kreikkalaisen mytologian Ikaroksen mukaan. Ennen nimeämistään asteroidi tunnettiin tunnuksella 1949 MA. Icarus on myös mahdollisesti vaarallinen kohde eli PHA. ^[4]

1566 Icarus
Kohteen kiertorata (sinisellä).
Löytäminen
Löytäjä	Walter Baade[1]
Löytöpäivä	27. kesäkuuta 1949[2]
Löytöpaikka	Palomarin observatorio[2]
Muut nimet	1949 MA
Fyysiset ominaisuudet
Halkaisija	1 km[2]
Pyörähdysaika	2,2726 h[2]
Albedo	0,4 ja 0,51 [2]
Absoluuttinen magnitudi	16,9 [3] ja 16,53 [2]
Kiertorata
Kiertokohde	Aurinko
Asteroidiryhmä	Apollo-asteroidit[2] ja asteroidivyöhyke
Eksentrisyys	0,8268508 [3] tai 0,82700569083695 [2]
Inklinaatio	22,82786 astetta, 22,8251 astetta[3] tai 22,803220567509 astetta[2]
Keskianomalia	207,73559 astetta[3] tai 153,07893014256 astetta[2]
Kiertoaika	1,12 vuotta[3] tai 408,83628491425 vuorokautta[2]
Periapsis	0,1866664 au[3] tai 0,18649441096158 au[2]
Apoapsis	1,969 au[3] tai 1,9695812641731 au[2]
Radan isoakselin puolikas	1,0780672 au[3] tai 1,0780378375673 au[2]
Aiheesta muualla
Minor Planet Center
JPL Small-Body Database
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Löytäminen ja nimen alkuperä

Icaruksen löysi Walter Baade Palomarin observatoriossa vuonna 1949.^[5] Icarus sai nimensä kreikkalaisen mytologian Ikaroksen mukaan. Kreikkalaisen mytologian mukaan Ikaros sai isänsä Daidaloksen valmistamat siivet selkäänsä ja kykeni niiden avulla lentämään, mutta kun hän lensi liian lähelle Aurinkoa, siipiä koossa pitänyt vaha suli.^[6] Tähän taruun viitaten vuonna 1949 löydetty asteroidi Ikaros sai nimensä, koska se saapuu jokaisella kierroksellaan lähemmäksi Aurinkoa kuin mikään muu sitä ennen tunnettu asteroidi. Se olikin lähimmäksi Aurinkoa saapuva tunnettu asteroidi siihen saakka, kunnes 3200 Phaethon vuonna 1983 löydettiin.

Suomeksi asteroidin nimi on ainakin vanhemmassa kirjallisuudessa esiintynyt myös muodossa Ikaros.^[7][8]

Rata

Icarus tulee radallaan hyvin lähelle Aurinkoa. Pikkuplaneetan pienin etäisyys on vain 0,19 AU, mikä on vähemmän kuin Merkuriuksen lähin etäisyys (0,31 AU). Tämä tarkoittaa sitä, että Icarus on osan ajasta Merkuriusta lähempänä Aurinkoa. Asteroidin radan eksentrisyys on kuitenkin melko suuri (0,827), ja pikkuplaneetta on kauimmillaan jopa 1,97 AU:n etäisyydellä. Tällöin se on kauempana Auringosta kuin Mars.

Icarus on järjestysnumeroltaan yksi pienimmistä mahdollisesti vaarallisista kohteista (PHA).^[9] Ikarus on lähimmillään maata kesäkuussa 9, 19 tai 28 vuoden välein. Harvinaisen läheltä, vain 8 053 000 kilometrin päästä se ohitti Maan 14. kesäkuuta 1968.^[10] Tämän ohikulun aikana Icaruksesta tuli ensimmäinen asteroidi, jota havainnoitiin tutkalla, samaan aikaan sekä Haystackin observatoriosta^[11] että Goldstone Deep Space Communications Complexista käsin.^[12] Viimeksi Icarus tuli lähelle Maata 16. kesäkuuta 2016, jolloin sen etäisyys oli 0,0583 AU eli noin 8 053 000 km.^[10] Seuraava lähiohitus tapahtuu 13. kesäkuuta 2043, jolloin se saapuu 0,0586 AU:n eli noin 8 770 000 kilometrin päähän.^[10]

Icarusta tutkimalla on opittu paremmin ymmärtämään yleistä suhteellisuusteoriaa, Auringon litistyneisyyttä ja Jarkovskin ilmiötä.^[13] Icaroksen yleisen suhteellisuusteorian mukainen periheliliike on 10,05 kaarisekuntia juliaanista vuosisataa kohti.^[13]

Törmäysvaara ja Projekti Icarus

Vuonna 1968 Icarus ohitti Maan niin läheltä, että sen pelättiin mahdollisesti törmäävän Maahan, mikäli muiden planeettojen aiehuttamat häiriöt olisivat muuttaneet sen laskettua kiertorataa. Jos tällainen törmäys olisi tapahtunut, se olisi vastannut voimakkuudeltaa noin 500 000 megatonnin räjähdystä, mikä olisi ollut yli 30 000 kertaa voimakkaampi kuin Hiroshiman pomin räjähdys.^[14] Tämän vaaran torjumiseksi suunniteltiin jopa Ikaroksen tuhoamista ydinräjähteillä. Jos niin olisi tehty, sen sirpaleet olisivat kuitenkin voineet sinkoutua Maan ilmakehään ja pudota maan pinnalle meteoriitteina aiheuttaen paikallista tuhoa.^[8]

Projekti Icarus aloitettiin keväällä 1967. Sen pani alulle professori Paul Sandorff ja hänen ohjaamansa opiskelijaryhmä Massachusetts Institute of Technologyssä. Tarkoituksena oli keksiä keinot Icaruksen saamiseksi muuttamaan kulkusuuntaansa rakettien avulla tai sen tuhoamiseksi siinä tapauksessa, että se olisi uhannut törmätä maahan.^[15][16] Hankkeesta julkaistiin artikkeli Time-lehdessä kesäkuussa 1967^[16], ja myöhemmin opiskelijoiden aiheesta laatima tutkielma on julkaistu kirjana.^[15][14][17]

Aihetta sevittäneet opiskelijat kävivät hankkeensa aikana tutustumassa Floridassa sijaitsevaan Kennedyn avaruuskeskukseen, jossa Vehicle Assembly Building -rakennus teki heihin niin suuren vaikutuksen, että he kirjoittivat ”hämmästyttävästä todellisuudesta”, joka oli kokonaan poistanut heiltä Apollo-ohjelman ja Saturn-rakettiperheen mahdollisuuksiin liittyneet epäilykset.^[18]

Projektista tehty raportti oli myöhemmin aiheena vuonna 1979 valmistuneelle tieteiselokuvalle Meteori.^[14][19]

Icarus kirjallisuudessa

Asteroidi Icarus on ollut aiheena seuraaviin teoksiin:

• Alley Oop, sanomalehdessä 1968 julkaistu sarjakuvastrippi
• Summertime on Icarus, Arthur C. Clarken novelli vuodelta 1960. Siinä astronautti laskeutuu Icarukselle sen lähestyessä periheliään.
• Icarus's Way, Lyuben Dilovin tieteisromaani vuodelta 1974. Siinä Icarus on varustettu moottoreilla ja muutettu suureksi avaruusalukseksi, joka useiden sukupolvien ajan taittaa matkaa maailmankaikkeuden halki.^[20]
• In the Ocean of Night (1977), Gregory Benfordin romaani, jossa Icarus-nimisellä asteroidilla on merkittävä osuus.
• Lucifer's Hammer (1977), Larry Nivenin ja Jerry Pournellen romaani. Vuonna 1968 Maan ohittanut asteroidi Icarus mainitaan useita kertoja. Todellisena uhkana romaanissa on kuitenkin komeetta, jonka hypoteettinen kääpiötähti Nemesis on saanut poikkeamaan säännölliseltä kiertoradaltaan.
• The Memory of Whiteness (1985), Kim Stanley Robinsonin romaani. Siinä Icaroksessa asuu uskonlahko, joka palvoo sen ja Auringon läheisiä kohtaamisia.