3 Juno

3 Juno (symboli: ) on yksi asteroidivyöhykkeen suurimmista asteroideista. Saksalainen astronomi Karl L. Harding löysi asteroidin 1. syyskuuta 1804^[2] ja nimesi sen Juno-jumalattaren mukaan.^[3] Junoa pidettiin aluksi Cereksen, Pallaksen ja Vestan tavoin planeettana, kunnes ne lopulta menettivät asemansa uusien asteroidien löytymisen myötä.^[4][5][6]

3 Juno
VLT-kaukoputken kuva Junosta vuodelta 2021
Löytäminen
Löytäjät	Karl Ludwig Harding
Löytöaika	1. syyskuuta 1804
Kiertoradan ominaisuudet
Keskietäisyys Auringosta	399,155 miljoonaa km 2,668 AU
Eksentrisyys	0,25498
Kiertoaika Auringon ympäri	1591,93 päivää (4,36 vuotta)
Inklinaatio	12,98°
Kuiden lukumäärä	0
Fyysiset ominaisuudet
Läpimitta	290×240×190 km
Massa	2,86×1019[1] kg
Putoamiskiihtyvyys pinnalla	0,12 m/s2
Pyörähdysaika	7,21 h
Akselin kaltevuus	50°
Absoluuttinen kirkkaus	5,33
Albedo	0,2383
Asteroidiluokka	S
Infobox OK

Juno, kolmas löydetty asteroidi, on massaltaan toiseksi suurin S-tyypin asteroidi ja käsittää noin 1,0 % asteroidivyöhykkeen massasta.^[7] Kaikista tunnetuista asteroideista Juno on kymmenenneksi suurin.

Ominaisuudet

Junon rata (sinisellä) verrattuna Maan, Marsin ja Jupiterin ratoihin (punaisella).

Kymmenen ensimmäisinä löydettyä asteroidia (oranssilla) verrattuna Kuuhun (harmaalla). Juno on numero kolme.

Junosta Hooker-teleskoopilla Mount Wilsonin observatoriossa otettuja kuvia.

Juno kiertää Aurinkoa hieman lähempää kuin Ceres ja Pallas. Sen inklinaatio on 13°, mutta sen eksentrisyys on melko suuri. Juno oli tunnetuista pikkuplaneetoista eksentrisin, kunnes 33 Polyhymnia löydettiin vuonna 1854.^[8]

Junon pyörähdysakseli on kallistunut 50° kulmaan.^[9] Tämä voi johtua asteroidin varhaisessa historiassa tapahtuneesta törmäyksestä, sillä Junon pinnalla on noin sata kilometriä leveä törmäyskraatteri.^[10]

Junon maksimilämpötilaksi on arvioitu 301 K eli 28 °C.^[11] Juno oli myös ensimmäinen asteroidi, jonka havaittiin tekevän tähdenpeitto.