AS Monaco FC
monacolainen jalkapalloseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Association Sportive de Monaco Football Club on vuonna 1924 perustettu monacolainen jalkapalloseura. Ammattilaisseura siitä tuli vuonna 1948.
Vaikka seura on kotoisin Monacosta, se on pelannut aina naapurimaansa Ranskan jalkapallosarjoissa. Se on voittanut Ranskan-mestaruuden kahdeksan kertaa, mikä tekee joukkueesta yhden pääsarjan menestyneimmistä, ainoastaan PSG ja Marseille ovat voittaneet useamman.
Remove ads
Historia
AS Monaco perustettiin vuonna 1919 viiden paikallisen seuran fuusiona. Seuran ammattilaisaika käynnistyi varsinaisesti vuonna 1948, kun se nousi toiseen divisioonaan, ja ensimmäinen nousu pääsarjaan tapahtui vuonna 1953.[3]
Seuran ensimmäinen suuri menestyskausi koettiin Lucien Leducin valmennuksessa 1960-luvun alussa. Leduc johdatti Monacon Coupe de France -voittoon 1960 (Saint-Etienneä vastaan), liigamestaruuteen 1961 sekä seuran ainoaan tuplamestaruuteen (Ligue 1 ja Coupe de France) 1963. Leducin lähdön jälkeen seura koki taantuman, kunnes aloitti uuden menestyskauden 1970-luvun puolivälissä voittaen liigamestaruudet 1979 ja 1982 sekä Ranskan cupin 1980 ja 1985.[3] AS Monacon pitkäaikaisin puheenjohtaja on Jean-Louis Campora, joka johti seuraa vuosina 1976–2003.lähde?
Arsène Wengerin aikakausi (1987–1994)
1980-luvun lopulla Monaco palkkasi tuolloin verrattain tuntemattoman Arsène Wengerin, joka johdatti seuran viidenteen liigamestaruuteen heti ensimmäisellä kaudellaan. Wengerin aikana (1987-1994) Monaco tuli tunnetuksi nuorten tähtien, kuten Emmanuel Petit'n ja Thierry Henryn, kasvattajana.[3] Wengerin kaudella Monaco voitti yhden Ranskan cupin ja eteni Cup-voittajien cupin finaaliin, jossa se hävisi Werder Bremenille. Seuran tunnettuja pelaajia olivat muun muasssa George Weah, Jürgen Klinsmann ja Lilian Thuram.[4]
Menestys ja putoaminen
Seura voitti kaksi uutta liigamestaruutta 1997 ja 2000 sekä eteni Mestarien liigan finaaliin 2004. Finaalissa joukkue hävisi FC Portolle. Finaaliin johtaneella taipaleella Monaco kukisti Fernando Morientesin, Ludovic Giulyn ja Patrice Evran johdolla sekä Chelsean että Real Madridin.[4] Tämän jälkeen taloudelliset ongelmat johtivat seuran putoamiseen toiseen divisioonaan.[3]
Uusi omistaja
Monacon taloudellinen tilanne muuttui täysin joulukuussa 2011, kun venäläinen miljardööri Dmitri Ribolovlev osti seuran. Uuden omistajan myötä rahalliset haasteet poistuivat, ja seura ryhtyi hankkimaan näyttävästi kansainvälisiä huippupelaajia, kuten James Rodríguezin ja João Moutinhon FC Portosta, Falcaon Atlético Madridista. Lisäksi seuraan liittyivät myös Ricardo Carvalho ja Anthony Martial.[4]
Näiden merkittävien hankintojen tavoitteena oli nostaa Monaco Ranskan parhaaksi jalkapallojoukkueeksi ja palauttaa seura takaisin eurooppalaisille kentille. Seura palasi Ranskan korkeimmalle sarjatasolle vuonna 2013 kärsittyään kaksi vaikeaa kautta toisella sarjatasolla taloudellisten ongelmien keskellä. Kesällä 2013 ranskalaisen jalkapallon voimasuhteet muuttuivat merkittävästi, kun AS Monaco nousi takaisin Ligue 1:n kärkikastiin.[4]
Monaco on jatkanut toimintaansa nuorten lahjakkuuksien kasvattajana. Anthony Martialin siirto Manchester Unitediin (60 miljoonaa euroa, 2015) oli ennätyssumma alle 20-vuotiaalle pelaajalle, James Rodríguezin siirto Real Madridiin (2014) oli aikansa toiseksi kallein, ja Kylian Mbappén siirto PSG:hen (180 miljoonaa euroa, 2018) oli historian suurin siirtosumma.[3]
Remove ads
Stadion
AS Monaco pelaa kotiottelunsa 18 500-paikkaisella Stade Louis II:lla, joka sijaitsee Fontvieillen alueella Monacossa.
Stadion, kuten muutkin alueen rakennukset, on rakennettu Välimereltä vallatulle maalle. Stade Louis II toimi vuosina 1998–2012 myös näyttämönä vuosittaiselle UEFA Super Cupille, jossa kohtaavat Mestarien liigan ja UEFA Cupin voittajat.
Saavutukset
- Ligue 1 -mestaruudet: 8 (1961, 1963, 1978, 1982, 1988, 1997, 2000 ja 2017) [5]
- Ranskan cup -mestaruudet: 5 (1960, 1963, 1980, 1985 ja 1991)
- Ranskan liigacup -mestaruudet: 1 (2003)
- Ligue 2 -mestaruudet: 1 (2013)
- Mestarien liiga:
- Hopeaa (2003–04), hävisi finaalissa FC Portolle maalein 3–0
Edustusjoukkue
- Päivitetty 25. marraskuuta 2025.[6]
|
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Remove ads
Entisiä pelaajia
Éric Abidal
Emmanuel Adebayor
Manuel Amoros
Sonny Anderson
Rui Barros
Fabien Barthez
Lucas Bernardi
Oliver Bierhoff
Patrick Blondeau
Basile Boli
Javier Chevantón
Philippe Christanval
John Collins
Costinha
Marcel Dib
Nabil Dirar
Youri Djorkaeff
Franck Dumas
Jean-Luc Ettori
Patrice Evra
Fabinho
Pontus Farnerud
Marcelo Gallardo
Bernard Genghini
Valère Germain
Ludovic Giuly
Gaël Givet
Gilles Grimandi
Mark Hateley
Thierry Henry
Michel Hidalgo
Glenn Hoddle
Hugo Ibarra
Victor Ikpeba
Jürgen Klinsmann
Jan Koller
Sabri Lamouchi
Philippe Léonard
Abdallah Liegeon
François Ludo
Rafael Márquez
Kylian Mbappé
Roger Milla
François Modesto
Fernando Morientes
João Moutinho
Japhet N'Doram
Nenê
Shabani Nonda
Delio Onnis
Christian Panucci
Ju-yeong Park
Diego Pérez
Emmanuel Petit
Jean Petit
Juan Pablo Pino
Jaroslav Plašil
Stéphane Porato
Dado Pršo
Claude Puel
John Arne Riise
James Rodríguez
Julien Rodriguez
Flavio Roma
Jérôme Rothen
Willy Sagnol
Javier Saviola
Enzo Scifo
Bernardo Silva
Marco Simone
Luc Sonor
Sébastien Squillaci
Danijel Subašić
Georges Thomas
Lilian Thuram
Ibrahima Touré
David Trézéguet
Patrick Valéry
Christian Vieri
George Weah
Remove ads
Päävalmentajat kautta aikain
- 1948–1950
Jean Batmale - 1950–1952
Alexander Schwartz - 1952–1953
Angelo Grizzetti - 1953–1956
Ludwic Dupal - 1956–1957
Anton Marek - 1957–1958
Louis Pirroni - 1958–1963
Lucien Leduc - 1963–1965
Roger Courtois - 1965–1968
Piere Sinibaldi - 1968–1970
Robert Domergue - 1970–1972
Jean Luciano - 1972–1974
Ruben Bravo - 1974–1976
Alberto Muro - 1976–1979
Lucien Leduc - 1979–1983
Gérard Banide - 1983–1986
Lucien Muller - 1986–1987
Ștefan Kovács - 1987–1994
Arsène Wenger - 1994
Jean Petit - 1994–1995
Jean-Luc Ettori - 1995
Gérard Banide - 1995–1999
Jean Tigana - 1999–2001
Claude Puel - 2001–2005
Didier Deschamps - 2005
Jean Petit - 2005–2006
Francesco Guidolin - 2006
László Bölöni - 2006–2007
Laurent Banide - 2007–2009
Raymundo Ricardo Gomes - 2009–2011
Guy Lacombe - 2011
Laurent Banide - 2011–2012
Marco Simone - 2012–2014
Claudio Ranieri - 2014–2018
Leonardo Jardim - 2018–2019
Thierry Henry - 2019
Leonardo Jardim - 2019–2020
Robert Moreno - 2020–2022
Niko Kovač - 2022–2023
Philippe Clement - 2023–2025
Adi Hütter - 2025–
Sébastien Pocognoli
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads
