Ahjo

Ahjo on tulisija, jota käytetään yhteisenä työskentely- ja lämmitystilana metalleja muokattaessa ja sulatettaessa.

Tämä artikkeli käsittelee tulisijaa. Sanan ”ahjo” muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.

Seppä työskentelemässä perinteisellä ahjolla.

Ahjon toimintaperiaate: Coal tranforming to coke, koksiksi muuttuvaa kivihiiltä. Burning coke, palava koksi. Firepot, tulisija / palotila. Moving air source, ilmapuhallin. Moving air, paloilma. Ash, tuhka. Hearth, ahjon takaosa (hearth = suom. takka).

Ahjon polttoaineena käytetään tavallisimmin puuhiiltä tai kivihiilestä kuivatislattua koksia. Vielä 1800-luvun puoleenväliin asti suurin osa raudasta valmistettiin puuhiilellä. Metsien ehtymisen vuoksi oli siirryttävä käyttämään kivihiiltä, joka aiheutti monenlaisia ongelmia sisältämiensä epäpuhtauksien vuoksi. Koksilla saavutettiin jonkin verran suurempi lämpötila, jolloin vieraiden metallien oksidit hapettuivat tehokkaammin.

Hiilten palamista tehostetaan yleensä puhaltamalla niihin ilmaa. Perinteisesti sepät ovat käyttäneet ilman puhaltamiseen palkeita, mutta nykyaikana tarkoitukseen soveltuu myös sähköinen puhallin esim. puhaltava pölynimuri.

Ahjon polttoaineena voidaan käyttää myös kaasua, mikä sopii taontaan yhtä hyvin kuin perinteisempi hiili. Kaasua käytettäessä ei metallin pintakerroksiin kuitenkaan saada hiiltä perinteisen menetelmän tavoin, jolla raudan tapauksessa on metallin ominaisuuksia parantava vaikutus.

Lähteet

• Roselli, Heimo & Mehtonen, Ilari (toim.): Sepän taidot. (2. uud. laitos) Opetushallitus, 2011. ISBN 978-952-13-4800-6

Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.