Paul Arthurs
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Paul ”Bonehead” Arthurs (s. 23. kesäkuuta 1965 Manchester, Englanti)[1] on brittiläinen muusikko, joka oli vuosina 1991–1999 rockyhtye Oasiksen rytmikitaristi. Hän soitti yhtyeen kolmella ensimmäisellä albumilla; Definitely Maybe (1994), (What’s the Story) Morning Glory? (1995) ja Be Here Now (1997). Kitaran ohella Arthurs soittaa myös kosketinsoittimia, kuten pianoa ja mellotronia.
Oasiksen Definitely Maybe -albumin kansikuva on otettu Arthursin silloisessa asunnossa. Arthurs sai yhtyeen jäseniltä lempinimen Bonehead (suom. luupää) hänen ohuista hiuksistaan ja kaljustaan. Oasiksen kappale ”Bonehead’s Bank Holiday” on nimetty Arthursin mukaan. Hänen oli tarkoitus alun perin laulaa kappale, mutta lopullisen version lauloi Noel Gallagher.
Vuonna 1999 Standing on the Shoulder of Giants -albumin äänityksissä humalainen Arthurs riitautui yhtyeen kitaristi Noel Gallagherin kanssa niin vakavasti, että päätti erota yhtyeestä. Hänet korvasi Oasiksen myöhemmillä levyillä Colin ”Gem” Archer.
Nykyisin Arthurs on perustanut The Smiths -yhtyeen, Mike Joycen ja Andy Rourken kanssa Moondog One -nimisen yhtyeen ja juontaa radio-ohjelmaa BBC Radio Manchester -kanavalla. Arthursilla on myös studio, ja hän asuu Manchesterissa vaimonsa Katen ja kahden lapsensa kanssa.
Remove ads
Diskografia
- Katso myös: Oasiksen diskografia
- Oasis – Definitely Maybe (1994)
- Oasis – (What’s the Story) Morning Glory? (1995)
- Oasis – Be Here Now (1997)
- Vinny Peculiar – Goodbye My Angry Friend (2008)
- Vinny Peculiar – Other People Like Me (2011)
- Parlour Flames – Parlour Flames (2013)
Diskografian lähde:[2]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads