Yleinen paino- ja mittakonferenssi

Yleinen paino- ja mittakonferenssi (ransk. Conférence générale des poids et mesures, lyhenne CGPM) on kansain­välisellä metri­sopimuksella vuonna 1875 perustettu elin, joka päättää metrologiaan ja varsinkin kansainväliseen yksikkö­järjestelmään eli SI-järjestelmään liittyvistä asioista.

Konferenssiin osallistuvat metri­sopimuksen jäsen­valtioiden ja siihen assosioituneiden valtioiden edustajat. Konferenssi on tähän mennessä pidetty 24 kertaa. Nykyisin se pidetään noin joka neljäs vuosi, viimeksi vuosina 2014 ja 2018. Ensimmäinen konferenssi pidettiin vuonna 1889. Se kokoontuu kansainvälisen paino- ja mitta­toimiston (BIPM) tiloissa, Pavillon de Breteuilissä Sèvresissä lähellä Pariisia, Ranskassa.

Jokaisen konferenssin yhteydessä käsitellään Kansainvälisen mittojen ja painojen komitean (CIPM) raportit suoritetuista tehtävistä. Konferenssissa tehdään tarvittaessa päätöksiä kansain­välisen yksikkö­järjestelmän parannuksista ja laajennuksista taikka tehdään metrologiaa koskevia yleisiä ehdotuksia ja suosituksia. Konferensseissa voidaan tehdä myös BIPM:n toimintaa koskevia hallinnollisia päätöksiä.

Konferenssit ja niissä tehdyt päätökset

Nro	Vuosi	Tärkeimmät päätökset
1.	1889	Vahvistettiin kansainväliset metrin ja kilogramman prototyypit sekä vety­lämpö­mittariin perustuva lämpötilan asteikko.[1]
2.	1897	ei päätöksiä
3.	1901	Määriteltiin, että litra on se tilavuus, joka on yhdellä kilogrammalla puhdasta vettä sen tiheyden ollessa suurimmillaan yhden ilmakehän paineessa. Asiassa esiintyneen sekaannuksen vuoksi vahvistettiin, että kilo­gramma on nimenomaan massan, ei voiman yksikkö ja että painolla tarkoitetaan voiman laatuista suuretta, joka on massa kerrottuna painovoiman aiheuttamalla kiihtyvyydellä. Painovoiman kiihtyvyyden normaali­arvoksi vahvistettiin 980,665 cm/s2, joka eräissä maissa oli jo ennestään vahvistettu lailla.[2]
4.	1907	Päätettiin, että jalokivien massan yksikkö karaatti on tasan 200 milligrammaa.[3]
5.	1913	ei päätöksiä
6.	1921	Metrisopimukseen tehtiin tarkennuksia.
7.	1927	Metrin määritelmää tarkennettiin niin, että metri oli kansain­välisessä proto­tyypissä olevien kahden poikki­viivan välinen etäisyys nimenomaan 0 °C:n lämpö­tilassa ja normaalissa ilman­paineessa.[4]
8.	1933	Todettiin, että eräät metrin ja kilogramman prototyyppien kopiot eivät olleet riittävän tarkasti alku­peräisen suuruisia ja päätettiin ryhtyä toimen­piteisiin asian korjaamiseksi. Perustettiin kansainvälinen fotometrian konsultatiivinen komitea. Tehtiin peri­aate­päätös, että ns. kansain­väliset sähköyksiköt (ns. kansain­välinen ampeeri ja kansain­välinen ohmi sekä niistä johdetut yksiköt korvataan vastaavilla ns. absoluuttisilla yksiköillä sitten, kun näiden suhteet on saatu määritetyiksi riittävän tarkasti.[5]
9.	1948	Asetettiin työryhmä laatimaan ehdotus metrin uudeksi määritelmäksi, jonka tuli perustua jonkin isotoopin spektriviivan aallon­pituuteen. Tehtiin peri­aate­päätös, jonka mukaan termo­dynaamisen lämpötila-asteikon perus­pisteeksi oli asetettava veden kolmoispiste sen jälkeen, kun se saatiin määritetyksi riittävän tarkasti. Joule vahvistettiin myös lämpömäärän yksiköksi. Vahvistettiin mitta­yksiköiden kansain­väliset lyhenteet eli tunnukset. BIPM sai tehtäväkseen laatia suosituksen käytännölliseksi kansain­väliseksi yksikköjärjestelmäksi, jonka tuli perustua MKS-järjestelmään ja yhteen käytännölliseen sähkö­opilliseen perusyksikköön.[6]
10.	1954	Vahvistettiin termo­dynaaminen lämpötila-asteikko, jonka mukaan veden kolmois­piste oli 273,16 kelvinastetta. Päätettiin, että kansain­välisen käytännöllisen yksikkö­järjestelmän perus­yksikköinä tulisivat olemaan metri, kilogramma, sekunti, ampeeri, kelvinaste ja kandela. Ilmanpaineen normaaliarvoksi vahvistettiin normaali-ilmakehä, joka oli 1 013 250 dyneä neliösenttimetriä kohti eli 101 325 newtonia neliömetriä kohti.[7]
11	1960	Kansain­välisen mittojen ja painojen toimiston (BIPM) toimi­alaa laajennettiin käsittämään myös ionisoivan säteilyn yksiköt. Vahvistettiin uusi metrin määritelmä, joka perustui krypton-86:n erään spektri­viivan aallon­pituuteen. Myös sekunnille vahvistettiin uusi määritelmä, jonka mukaan se oli 1/31 556 925,974 7 osa trooppisen vuoden pituudesta sellaisena kuin se oli ollut "0. tammi­kuuta 1900" (tarkoittaa itse asiassa 31. joulu­kuuta 1899). Kansain­väliselle yksikkö­järjestelmälle, jonka perus­yksikköinä olivat metri, kilogramma, sekunti, ampeeri, kelvin­aste ja kandela, vahvistettiin nimi­lyhenne SI. Päätös sisälsi myös johdannais­yksiköiden nimet, joista tosin suurin osa oli jo ennestään käytössä, samoin kuin kerrannais­yksiköiden etu­liitteet, joista suurin oli nyt tera ja pienin piko (aiemmin käytössä ollut 10 000-kertaista tarkoittanut etu­liite myria sen sijaan poistettiin.)[8]
12	1964	Kumottiin vuonna 1901 tehty päätös, jonka mukaan litra oli vesi­kilo­gramman tilavuus (noin 1,000 28 dm3. Sen sijaan päätettiin, että litra on kuutiodesimetrin toinen nimi. Suositeltiin kuitenkin, että litran käyttöä olisi vältettävä sellaisissa suurta tarkkuutta vaativissa mittauksissa, joissa ero vanhan ja uuden määritelmän välillä on merkityksellinen. Vahvistettiin, että radio­aktiivisuuden SI-yksikkö on s−1. Sen ohella sai kuitenkin edelleen käyttää jo kauan käytössä ollutta yksikköä curie, joka oli suuruudeltaan 3,7 · 1010 s−1, ja jonka tunnukseksi vahvistettiin Ci. Otettiin käyttöön uudet etuliitteet femto ja atto.[9]
13	1967	Vahvistettiin sekunnin nykyinen määritelmä: sekunti on 9 192 631 770 kertaa sen säteilyn jaksonaika, joka vastaa cesium-133-atomin siirtymää perus­tilan yli­hieno­rakenteen energia­tasojen välillä. Termo­dynaamisen lämpö­tilan yksikön nimi kelvin­aste lyhennettiin muotoon kelvin ja sen tunnus °K muotoon K. Kandelalle vahvistettiin uusi määritelmä: kandela oli valovoima, jolla mustan kappaleen pinta, jonka pinta-ala oli 1/600 000 neliömetriä, säteili platinan sulamis­pisteen lämpö­tilassa, kun paine oli 101 325 newtonia neliömetriä kohti. Päätettiin poistaa käytöstä mikrometrin vanha nimi mikroni ja sen tunnus µ sekä valovoiman yksikkönä käytetty uusi kynttilä. [10]
14	1971	Suunniteltiin kansain­välisen atomi­ajan käyttöön­ottoa, mikä päätettiin antaa tehtäväksi kansainväliselle aikatoimistolle (BIH) Ainemäärän yksikkö mooli vahvistettiin SI-järjestelmän seitsemänneksi perus­yksiköksi. [11]
15	1975	Kansainvälisen aikatoimiston (BIH) ja useiden aikamerkkejä lähettävien radioasemien jo käyttöön ottama koordinoitu yleisaika (UTC) sai myös CGPM:n hyväksynnän. Radio­aktiivisuuden yksikkö s−1 sai nimen becquerel. Absorboituneen säteily­annoksen SI-yksikkö J/kg sai nimen gray. Otettiin käyttöön uudet etu­liitteet peta ja eksa. [12]
16	1979	Vahvistettiin kandelan uusi määritelmä: kandela on sellaisen valon­lähteen valo­voima, joka lähettää tiettyyn suuntaan mono­kromaattista taajuudeltaan 540 · 1012 hertsin valo­säteilyä 1/683 watin säteily­teholla steradiaania kohden. Annosekvivalentin yksikkö sai nimen sievert. Päätettiin, että litran tunnuksena sekä l että L ovat hyväksyttäviä.[13]
17	1983	Vahvistettiin metrin nykyinen valon­nopeuteen perustuva määritelmä: metri on matka, jonka valo kulkee 1⁄299 792 458 sekunnissa.[14]
18	1987	Käsiteltiin koordinoituun yleis­aikaan (UTC) liittyviä kysymyksiä. Kansain­välisen aika­toimiston (BIH) lakkauttamisen vuoksi osa sen tehtävistä siirtyi kansainväliselle paino- ja mitta­toimistolle (BIPM). BIPM sai tehtäväkseen laatia uuden tarkennetun lämpötila-asteikon, joka oli määrä ottaa käyttöön vuoden 1990 alussa.[15]
19	1991	Josephsonin ja von Kiltzingin vakioille vahvistettiin arvot K = 483 597,9 GHz/V ja R = 25 812,807 Ω. Otettiin käyttöön uudet etuliiteet tsetta, jotta, tsepto ja jokto.[16]
20	1995	Päätettiin, että jollakin aika­välillä kilogrammalle oli laadittava uusi, fysiikan perus­vakioihin tai atomi­fysiikan vakioihin perustuva määritelmä. Käsite täydennysyksikkö poistettiin SI-järjestelmän määritelmistä. Täydennys­yksiköiksi aiemmin käsitetyt radiaani ja steradiaani luokiteltiin nyt dimensiottomiksi johdannais­yksiköiksi. [17]
21	1999	Kansain­välinen komitea sai tehtäväkseen laatia ohjeet siitä, miten hyvin matalia lämpö­tiloja mitataan. Katalyyttisen aktiivisuuden yksikkö sai nimen katal.[18]
22	2003	Koska vakiintunut käytäntö vanhastaan vaihtelee maittain, vahvistettiin uudelleen jo vuonna 1948 tehty päätös, jonka mukaan desimaali­erottimena voidaan edelleen käyttää joko pistettä (englantilainen käytäntö) tai pilkkua (ranskalainen käytäntö), mutta tuhat­erottimena ei tule käyttää kumpaakaan vaan pelkkää tyhjää väliä.[19]
23	2007	Tarkennettiin kelvinin määritelmää. Määritelmässä edellytetty veden kolmoispiste on määriteltävä sellaisen veden mukaan, jossa vedyn ja hapen eri isotooppeja on tietyssä suhteessa. Päätettiin alustavasti, että perusyksiköt kilogramma, ampeeri, kelvin ja mooli on määriteltävä uudestaan, ja annettiin BIPM:lle tehtäväksi laatia ehdotukset uusiksi määritelmiksi.[20]
24	2011	Keskusteltiin BIPM:n SI-järjestelmän perus­yksiköille ehdottamista uusista, luonnonvakioihin perustuvista määritelmistä, mutta niitä ei vielä vahvistettu.[21]
25	2014	Keskusteltiin BIPM:n SI-järjestelmän perus­yksiköille ehdottamista uusista, luonnonvakioihin perustuvista määritelmistä ja hankkeen nykytilasta, mutta uusia määritelmiä ei vielä vahvistettu.[22]
26	2018	SI-järjestelmän perusyksiköiden uudet, luonnonvakioihin perustuvat määritelmät ja vanhojen määritelmien kumoaminen. Kansainvälisen atomiajan (TAI) ja koordinoidun yleisajan (UTC) parempi määrittely. BIPM:n uusien tavoitteiden asettaminen.[23]