Castel Sant’Angelo

Castel Sant’Angelo (suom. Pyhän enkelin linna), eli Hadrianuksen mausoleumi, on Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus, joka rakennettiin vuosina 120–139 keisari Hadrianuksen hautapaikaksi.^[1] Keskiajalla hautakammiosta tehtiin linnoitus ja paavien asuinpaikka. Nykyään Hadrianuksen mausoleumi toimii museona (Museo Nazionale di Castel Sant’Angelo). Mausoleumiin johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant’Angeloksi.^[1]

Hadrianuksen mausoleumi eli Castel Sant’Angelon linnoitus Sant’Angelon sillalta nähtynä. Rakennuksen huipulla on enkeliä kuvaava patsas, josta linnoitus on saanut nimensä.

Historia

Passetto di Borgo eli "papadukti" yhdistää linnoituksen muurien ympäröimään Vatikaaniin ja mahdollistaa suojatun liikkumisen niiden välillä.^[2]

Keisari Hadrianus rakennutti itselleen ja vaimolleen Sabinalle mausoleumin Tiberin rannalle vuosina 120–139. Sen esikuvana oli Rooman ensimmäisen keisarin Augustuksen itselleen rakennuttama Augustuksen mausoleumi, joka oli myös hänen seuraajiensa hautapaikka keisari Nervaan saakka. Uusi mausoleumi oli joen vastarannalla ja mitoiltaan se oli esikuvaansa suurempi.

Hadrianuksen mausoleumin perustana oli 86,87 metriä leveä ja 12,80 metriä korkea neliskulmainen podium. Podiumin päältä kohosi 70,10 metriä halkaisijaltaan oleva ja 30,48 metriä korkea rumpu, joka oli päällystetty marmorilla. Rummun ylle oli kasattu kumpu, josta kasvoi puita. Kummusta nousi pyöreä torni, jonka huipulla oli kullattu pronssinen nelivaljakko. ^[3]

Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua, kuten Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus, sekä Severusten hallitsijasuvun edustajia, kuten Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta.

Hadrianuksen mausoleumi liitettiin Honoriuksen aikana 400-luvulla osaksi Rooman puolustusjärjestelmää, Aurelianuksen muuria. Rooman ryöstäneet Alarikin johtamat visigootit tunkeutuivat mausoleumiin ja hajottivat siellä olleet tuhkauurnat vuonna 410. Prokopioksen mukaan goottien hyökättyä Roomaan 537 puolustajat heittivät mausoleumin huipulla olleet pronssi- ja marmoripatsaat alas vihollissotilaiden päälle.

Nykyisen nimensä linnoitus sai vuonna 590 ruton vaivatessa kaupunkia. Tarinan mukaan arkkienkeli Mikael ilmestyi paavi Gregorius I:n rukouskulkueeseen, jossa Mikael työnsi verisen miekan tuppeen merkiksi Jumalan vihan loppumisesta. Kiitokseksi tästä paavi kruunasi linnan enkelillä.^[1]

Keskiajalla mausoleumista tehtiin paavien linnoitus ja residenssi, josta oli suojattu kulkuyhteys (Passetto di Borgo) Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon. Linnoitus kulkuyhteyksineen Vatikaaniin olivat paavi Klemens VII:lle tarpeen vuonna 1527 Rooman ryöstön aikana.^[1] Linnoitusta käytettiin ajoittain myös vankilana. Kuuluja Castel Sant’Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant’Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi huippuunsa – 681 vankiin^[4].

Linnoitus taiteessa

Ooppera Tosca sijoittuu huomattavalta osin juuri Castel Sant’Angeloon: siellä taiteilija Mario Cavaradossi laulaa sydämeenkäyvän aariansa ”E lucevan le stelle” (”Tähdet ylläni”) juuri ennen teloitustaan ja siellä nimihenkilö, laulaja Floria Tosca, surmaa petollisen Scarpian ja syöksyy itse kuolemaan linnoituksen muurilta todettuaan rakastettunsa Cavaradossin kuolleeksi.