Chancayn kulttuuri
From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Chancayn kulttuuri oli Perun keskirannikon arkeologinen kulttuuri myöhäisellä välikaudella[1] noin 1000–1500 jaa.[2] Se sai alkunsa Wari-valtakunnan hajottua noin vuonna 900 jaa. Inkat valloittivat Chancayn vuoden 1470 tienoilla.[3]
Chancay-kulttuuri
Aineellinen kulttuuri
Kulttuurin tunnuspiirre on omaleimainen mutta tyylillisesti yhtenäinen keramiikka. Esineet valmistettiin karkearakeisesta savesta muoteilla. Pintaa ei kiillotettu, ja sen karkea pinta voi muistuttaa hiekkapaperia.[3] Chancaylle tyypillinen saviesine on pitkänomainen purnukka, jonka kapeaan kaulaan on maalattu kasvot. Kulttuurin piiristä tunnetaan useita suuria hautausmaita, joihin lasketut hautalahjat viittaavat eriarvoistuneeseen yhteiskuntaan.[2] Hautoihin laskettiin ihmis- ja eläinhahmoja esittäviä savisia pienoispatsaita, jotka mahdollisesti haudattiin elävien uhrien korvikkeena. Uhrien uskottiin palvelevan haudattuja ihmisiä tuonpuoleisessa.[3] Keramiikkaa pyrittiin valmistamaan nopeasti suuria määriä, joten sen laatu on usein heikkoa.[1]
Chancayt kehittivät kankaiden työstötaidon korkealle tasolle. Kankaat kudottiin palttinana ja brokadina tai kudokseen jätettiin tarkoituksella koristeellisia aukkoja. Palttinakangasta koristeltiin myös värjäämällä. Myös Chancayn harsokankaat olivat korkeatasoisia. Kankaita käytettiin vaatetuksena ja koristautumiseen, ja pukeutuminen erotti yhteiskuntaluokat toisistaan. Hautoihin laskettiin pieniä kankaisia nukkeja, jotka joskus aseteltiin vainajan arkielämää jäljitteleviin sommitelmiin.[3] Kankaita on säilynyt nykypäivään tuhansia, joten niiden tuotannon on täytynyt olla erittäin mittavaa. Keramiikasta poiketen Chancayn kankaat ovat huolellisesti tehtyjä.[1]
Vainajat asetettiin istuvaan asentoon matalaan punoskoriin tai suuren pullokurpitsasta valmistetun lautasen päälle. Ympärille kiedottiin käärinliinaa ja kangasta, usein myös vainajan sukupuoleen ja ammattiin liittyviä tavaroita, kuten työkaluja, nukkeja ja soittimia. Suuhun tai kämmenen sisäpuolelle pantiin pieni puuvillaan kääritty metallinpala. Käärölle voitiin lopuksi vielä asettaa tekopää, jolla kokonaisuus saatiin inhimillisemmän näköiseksi. Muumionyyttiin voitiin haudata yhdestä kuuteen ruumista. Joukkohaudat liittyvät ehkä ihmisuhreihin tai perheiden hautaamiseen yhdessä. Nyytin vierelle haudattiin ruualla täytettyjä astioita ja joskus myös pieni keraaminen ihmishahmo. Ylimysten hautauksen yhteydessä oli tapana uhrata laamoja, koira tai sekä että.[1]
Remove ads
Yhteiskunta
Chancayn asukkaista tiedetään heidän taiteensa ohella hyvin vähän. Pääelinkeinoja olivat kalastus ja kasteluviljely.[3] Kaupungeissa oli pyramidien hallitsema seremoniakeskus, pienistä nelikulmaisista taloista koostuva asuinalue ja nekropoli. Talot rakennettiin valamalla savea puisten kehikoiden sisään. Menetelmä oli nopea, mutta kovin kestäviä rakennuksia sillä ei saatu aikaiseksi. Myös keramiikka valmistettiin massatuotantona.[1]
Yhtenäisen taidetyylin perusteella oletetaan, että alueella olisi ollut jonkinlainen keskusvalta. Inca Garcilasso de la Vegan siirtomaa-ajalla laatimassa kronikassa käytetään Chancayn hallitsijasta nimitystä kuningas. Pohjoisrannikkoa hallinnut Chimú-valtio valloitti 1400-luvun alussa osia Chancayn alueesta. Inkavaltakunta vuorostaan valloitti sekä Chimorin että Chancayn vuoden 1450 tienoilla.[1]
Remove ads
Lähteet
Katso myös
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads