Aivosähkökäyrä

Aivosähkökäyrä (elektroenkefalografia, engl. electroencephalography; EEG^[1]) on menetelmä aivojen sähköisten ilmiöiden kuvaamiseen. EEG:ssä päänahkaan kiinnitetään elektrodeja, joilla mitataan aivotoiminnan aiheuttamia sähköisiä potentiaaleja. ^[2] Kliinisessä tutkimuksessa EEG:tä käytetään erityisesti epilepsian diagnosoimiseen, sillä kohtaus voidaan havaita aivosähkökäyrällä selvänä poikkeamana normaalimittauksesta. Toissijaisesti EEG:tä käytetään myös kooman, enkefalopatian ja aivokuoleman diagnosointiin. Aikaisemmin EEG:tä on käytetty myös ensisijaisena diagnostisena menetelmänä kasvainten, aivoverenkierron häiriöiden ja muiden alueittaisten aivosairauksien tunnistamiseen. Sen käyttö on sittemmin vähentynyt erityisesti uusien kuvantamismenetelmien, kuten magneettikuvauksen ja CT-kuvauksen kehittymisen myötä.

Hakusana ”EEG” ohjaa tänne. Katso EEG (täsmennyssivu) muista merkityksistä.

Sekunti EEG-signaalia

EEG -potilas

Normaalisti aivosähkökäyrän aaltomuodoilla on tarkoin määritellyt ominaispiirteet. Aaltojen muutosten perusteella voi diagnostisoida mahdollista aivotoiminnan häiriön luonnetta ja laajuutta.

Myös ADHD:n, migreenin ja muiden keskushermostopohjaisten häiriöiden tutkimus EEG:n ja siihen liittyvän hermopalautteen^selvennä avulla on yleistymässä hiljalleen aivosähkökäyrien entistä monipuolisempien analysointimenetelmien ansiosta.^lähde?

Katso myös

• Toiminnallinen magneettikuvaus
• Magnetoenkefalografia
• Sydänsähkökäyrä
• Elektromyografia
• Elektro-okulografia