Ensimmäinen Jaakobin ilmestys

Ensimmäinen Jaakobin ilmestys tai usein vain Jaakobin ilmestys on gnostilainen apokryfinen kirjoitus, joka tunnetaan sekä Nag Hammadin kirjastosta (koodeksi V, kirja 3) että Codex Tchacoksesta.^[1][2] Se on muodoltaan ilmestysmuotoinen keskustelu Jaakob Vanhurskaan ja Jeesuksen välillä.

Ensimmäinen Jaakobin ilmestys
Kirjailija	tuntematon
Kieli	kopti
Genre	ilmestyskirjallisuus
Sarja: Nag Hammadin kirjasto
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Historia

Tutkijat katsovat joidenkin kehyskertomuksen Jaakobia koskevien yksityiskohtien heijastelevan varhaista perimätietoa. Kirjoituksen mukaan Jaakob oli varhaisen kirkon johtaja ja apostoleista vanhin. Hänen kerrotaan paenneen Pellaan, kun roomalaiset valtasivat Jerusalemin vuonna 70.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjoitukselle annetut ajoitusarviot vaativat, että se on kirjoitettu Toisen Jaakobin ilmestyksen jälkeen, eikä ennen, niin kuin ilmestysten nimistä voisi päätellä.

Sisältö

Kirjoitus on muodoltaan ilmestysmuotoinen keskustelu Jaakob Vanhurskaan ja Jeesuksen välillä. Kirjoituksen alku kuvaa Jaakobin huolta siitä, että hän tulisi ristiinnaulituksi. Loppuosa kuvaa salaisia ”tunnussanoja”, jotka annetaan Jaakobille, jotta hän voisi nousta korkeimpaan Taivaaseen (taivaiden lukumäärä on 72) kuoleman jälkeen, ilman että pahan demiurgin voimat voisivat pysäyttää hänen kohoamisensa.

Kirjoituksen loppuun on lisätty Jaakobin marttyyrikuolemaa käsittelevä katkelmallinen selonteko, joka on liitetty muuhun osaan epäsuoralla viittauksella ristiinnaulitsemiseen.