Erbium

Erbium on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Er (lat. erbium) ja järjestysluku 68 sekä CAS-numero 7440-52-0. Erbium on harvinaisiin maametalleihin, lantanideihin, kuuluva harvinainen alkuaine, jonka Carl Gustav Mosander löysi 1843 gadoliniitista Ytterbystä, Ruotsista.^[2][3] Erbiumin tiheys on 9,05 g/cm³, sulamispiste 1 712 K (1 522 °C) ja kiehumispiste 3 136 K (3 409 °C).

Holmium ← Erbium → Tulium - ↑ Er ↓ Fm       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Erbium
Tunnus	Er
Järjestysluku	68
Luokka	lantanoidi
Lohko	f-lohko
Ryhmä	-
Jakso	6
Tiheys	9,066 · 103 kg/m3
Kovuus	- (Mohsin asteikko)
Väri	hopeanvalkoinen
Löytövuosi, löytäjä	1843, Carl Gustav Mosander
Atomiominaisuudet
Atomipaino (Ar)	167,2593[1]
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	175 (226) pm
Orbitaalirakenne	[Xe] 4f126s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 30, 8, 2
Hapetusluvut	+III
Kiderakenne	heksagonaalinen tiivispakkaus (HCP)
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	1 802 K (1 529 °C)
Kiehumispiste	3 141 K (2 868 °C)
Höyrystymislämpö	280 kJ/mol
Sulamislämpö	19,90 kJ/mol
Äänen nopeus	2830 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,24 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,168 kJ/(kg K)
Sähkönjohtavuus	1.2×106 S/m
CAS-numero	7440-52-0
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa

Erbiumia

Erbiumilla värjättyä lasia

Erbiumin suolat ovat ruusunpunaisia, ja alkuaine antaa tunnusomaisen absorptiospektrin näkyvässä, ultra­violetissa ja lähi-infrapunavalossa. Erbiumilla ei ole biologista merkitystä, mutta sen on arveltu voivan kiihdyttää aineenvaihduntaa.

Luonnossa esiintyvä erbium koostuu kuudesta pysyvästä isotoopista: ¹⁶⁶Er (osuus 33,5 %), ¹⁶⁸Er (26,98 %), ¹⁶⁷Er (22,87 %), ¹⁷⁰Er (14,91 %), ¹⁶⁴Er (1,6 %) ja ¹⁶²Er (0,14 %). Alkuaineella on yhteensä 30 tunnettua radioaktiivista isotooppia joiden massaluvut vaihtelevat välillä 142–177 ja jotka ovat verraten epävakaita koska niiden puoliintumisajat ovat lyhyitä yhdestä sekunnista (¹⁴⁵Er) 9,4 vuorokauteen (¹⁶⁹Er) saakka.^[4]

Erbiumia käytetään valokuvaussuotimissa, metallurgisena lisäaineena, halvoissa koruissa ja ydinteknologiassa neutronien absorbaattorina. Erbium­oksidia käytetään lasin­puhaltajien suoja­laseissa sekä vaalean­punaisena väri­aineena aurinko­laseissa. Sitä käytetään myös optisissa kuiduissa signaalien vahvistamiseksi, sillä se muuttaa muita aallon­pituuksia informaatiota kuljettavan signaalin aallon­pituudelle.^[2][5]