Federal Reserve System
Yhdysvaltain keskuspankki From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Federal Reserve System (Fed) on Yhdysvaltain keskuspankki, joka aloitti toimintansa marraskuussa 1914. Sen toiminta perustuu edellisenä vuonna hyväksyttyyn lakiin nimeltä Federal Reserve Act.[3]
Federal Reserve System on puolivaltiollinen järjestelmä, johon kuuluu 12 yrityksen tavoin järjestettyä alueellista keskuspankkia sekä kaksi merkittävää päätöksentekoelintä, jotka ovat Yhdysvaltain presidentin nimittämä ja senaatin hyväksymä johtokunta Washingtonissa sekä avomarkkinakomitea. Rahapolitiikan välineenä käytetään diskonttokorkoa ja pankeille asetettua varantovaatimusta, joista vastaa johtokunta. Näitä tärkeämpi väline on avomarkkinaoperaatiot, joista vastaa avomarkkinakomitea. Federal Reserve System laskee liikkeelle Yhdysvalloissa käytettävät setelit.
Keskuspankin pääjohtajana on 1. helmikuuta 2018 alkaen Jerome Powell (johtokunnan puheenjohtaja)[4].
Remove ads
Historia
Federal Reserve -järjestelmä luotiin vuoden 1907 kriisin jälkeen vuonna 1913. Sen tehtävänä oli tarjota joustava valuutta, joka sopeutui talouden muutoksiin, ja toimia viimeisenä lainanantajana rahoitusvakauden turvaamiseksi.[5]
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Federal Reserve alkoi painottaa työllisyyttä, reaalitaloutta ja hintavakautta, mikä heijasti laajempia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten äänioikeuden laajentumista ja työväenliikkeiden kasvua.[5]
1920-luvulla Fed tasapainotti kultakantaan sidottua ulkoista vakautta ja sisäistä vakautta (hinnat, tuotanto, työllisyys), mutta kultakanta rajoitti sen toimintaa. Fedin noudattama "real bills" -doktriini, joka salli lainat vain itsestään likvidoituvilla yritystodistuksilla, johti tiukkaan rahapolitiikkaan vuonna 1928, mikä laukaisi taantuman 1929 ja pahensi suurta lamaa 1930–1933, kun Fed ei toiminut viimeisenä lainanantajana. Rahan tarjonnan romahdus aiheutti deflaation ja talouskriisin.[5]
Suuren laman jälkeen
Suuren laman jälkeen Fed uudistettiin vuosien 1933 ja 1935 pankkilailla, jotka siirsivät vallan keskuspankista hallintoneuvostolle ja alistivat Fedin valtiovarainministeriölle. Itsenäisyys palautui vuonna 1951, jolloin Fed alkoi William McChesney Martinin johdolla harjoittaa vastasyklistä politiikkaa, joka lievensi taantumia ja piti inflaation alhaisena Bretton Woods -järjestelmän puitteissa.[5]
Toisen maailmansodan jälkeen
1960-luvulla Fed siirtyi keynesiläiseen politiikkaan painottaen työllisyyttä inflaation kustannuksella, mikä johti suureen inflaatioon 1960–1970-luvuilla. Inflaatio-odotukset kiihtyivät, kunnes Paul Volckerin rahapolitiikan kiristys (1979–1982) nosti korot kaksinumeroisiksi, aiheuttaen taantuman mutta murtaen inflaation.[5]
1990-luvulta lähtien Fed on noudattanut implisiittistä inflaatiotavoitetta, käyttäen federal funds -korkoa politiikkavälineenään, muistuttaen kultakannan aikaista sitoutumista hintavakauteen. Keskuspankkien riippumattomuus on ollut keskeinen kehityskulku. Alun perin yksityiset keskuspankit olivat riippumattomia mutta sidottuja kultakantaan.[5]
Remove ads
Johtokunta
Johtokunnassa (Board of Governors of the Federal Reserve System) on seitsemän jäsentä, joiden toimikausi on 14 vuotta, ellei presidentti poista heitä asemastaan. Johtokunta ei saa rahoitusta liittovaltiolta, vaan juuri toisin päin.
Avomarkkinakomitea
Avomarkkinakomitea Federal Open Market Committee koostuu seitsemästä johtokunnan jäsenestä, viidestä alueellisen keskuspankin pääjohtajasta sekä seitsemästä äänivallattomasta jäsenestä. New Yorkin alueen keskuspankilla on pysyvä äänivalta. Johtokunta valitsee kuusi muuta jäsentä alueellisista keskuspankeista kiertoperiaatteella. Perinteisesti puheenjohtajaksi on valittu johtokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtajaksi New Yorkin alueen keskuspankin pääjohtaja.
Komitea valvoo avomarkkinoiden toimintaa, määrittää rahalajien kokonaismäärien kasvurajat ja johtaa keskuspankin toimintaa valuuttamarkkinoilla. Komitea päättää ohjauskorosta (federal funds target rate).
Komitea päättää koroista kahdeksan kertaa vuodessa etukäteen tiedossa olevina ajankohtina. Tarvittaessa korosta voidaan päättää muulloinkin.
FED:in johtokunnan nykyiset jäsenet
.jpg)
.jpg)
Remove ads
Alueelliset keskuspankit
Alueelliset keskuspankit, Federal Reserve Banks myöntävät yksityisille pankeille osakkeita, mikä tekee niistä keskuspankkijärjestelmän jäseniä ja lain mukaan velvoittaa ne ylläpitämään osaltaan Yhdysvaltain valuuttavarantoa. Vastineeksi ne saavat osinkoa keskuspankin tuotosta.
Alueellisten konttoreiden sijaintikaupungit
Alueellisten keskuspankkien valuuttavarannot
Remove ads
Kriittiset näkemykset
 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Jotkut pitävät keskuspankkijärjestelmää liittovaltion edun vastaisena ja syyttävät keskuspankin toimivan enemmän omistajiensa kuin liittovaltion eduksi. Liittovaltion kannalta olisi edullisempaa, jos se itse laskisi liikkeelle setelit ja hallitsisi rahapolitiikkaa. Kriittisen näkemyksen mukaan liittovaltion velkaantuminen kasvattaa vain keskuspankin voittoa ja luo tilanteen, jossa keskuspankin etu on vastakkainen liittovaltion edun kanssa. Lisäksi väitetään, että kaikki keskuspankin omistajat eivät ole julkisesti selvillä.
Yhdysvaltain historiassa keskuspankkia ovat hallinnoineet vuorotellen sekä liittovaltio että yksityisomisteinen pankki. Useat itsenäisyysjulistuksen allekirjoittajat olivat vahvasti liittovaltion hallinnoiman keskuspankin puolestapuhujia. Yhdysvaltain perustuslaki asettaa rahapolitiikan hoitamisen liittovaltion tehtäväksi.
Remove ads
Fedin pääjohtajat
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Remove ads
Lähteet
Videot ja äänitteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads