Farmariauto

Farmariauto on henkilöauton korimalli, jossa kattoa on jatkettu auton perään saakka tavaratilan kasvattamiseksi.^[1] Tavaratila on samaa tilaa matkustamon kanssa eikä erillinen tavarasäiliö kuten porrasperäisissä sedan-korisissa autoissa. Korimallissa on monikäyttöiset sisätilat ja tavaratila saadaan vielä suuremmaksi takapenkin selkänojaa kääntämällä. Farmarimallin akseliväli on usein suurempi kuin vastaavassa sedan- tai hatchback-mallissa. Myös takajousitus voi olla paremmin raskaalle tavarakuormalle sopiva.^[2]

Volvo V70 on tyypillinen farmariauto.

Auton korimallien vertailu: sedan-, farmari- ja hatchback-mallit.

Suomessa sotien jälkeen yleistynyttä korimallia alettiin kutsua farmariksi, ja varhaisia farmarikorisia autoja markkinoitiinkin ”erittäin sopivina maanviljelijöille ja puutarhureille”^[3].

Historiaa

Puukylkinen station wagon vuodelta 1940.

Farmariautot syntyivät Yhdysvalloissa ja Britanniassa 1920-luvulla rautatieasemien henkilö- ja tavarakuljetusten tarpeisiin. Näitä station wagoneja käyttivät taksiyrittäjien kaltaiset kyyditsijät. Kuorma-autojen alustoille rakennetuissa puukoreissa istuimet olivat irrotettavia, koska toisinaan oli kuljetettavana enemmän tavaraa ja toisinaan taas enemmän ihmisiä. Britanniassa autoja alettiin kutsua nimellä estate car, koska ne veivät usein tavaroita ja kyytiläisiä maaseudun rautatieaseman lähellä sijaitseviin kartanoihin.^[4] Volvokin kutsui ainakin 1970-luvulle asti farmarimallejaan Suomessa ”kartanoautoiksi”, suorana käännöksenä ruotsin kielen farmariautoa tarkoittavasta sanasta herrgårdsvagn^[5].

Ensimmäisenä sarjavalmisteisena station wagonina pidetään Durant Motors -yhtiön vuoden 1923 Star-autoa, jonka kori rakentui puupaneleista. Tästä alkoi Yhdysvalloissa pitkä puukylkisten station wagonien perinne, jossa autoista tuli viimeistään 1950-luvulla peltikuorisia, mutta puuta tai puukuviointia käytettiin yhä kyljissä koristeena. Station wagonit olivat aluksi kevyiden kuorma-autojen alustoille rakennettuja, kunnes Dodge- ja Plymouth-autojen valmistaja Chrysler toi vuonna 1938 markkinoille henkilöautoksi luokitellun P6 Westchester Suburban -mallin.^[4]

Suosio Yhdysvalloissa

Suosituimmillaan farmariautot olivat Yhdysvalloissa 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin niistä tuli suosittuja perheautoja päivittäiseen käyttöön ja vapaa-aikojen automatkailutarpeisiin. Myynnin huippu saavutettiin 1976, jolloin farmarimallien osuus oli 10 prosenttia automyynnistä. 1980-luvulla farmareita alkoivat perheautona nopeasti korvata minivan-tyyppiset isot tila-autot. Niiden jälkeen alkoi katumaasturien valtakausi niin, että vuonna 2015 enää 1,1 prosenttia Yhdysvaltojen automyynnistä oli farmareita.^[6][4]

Suosio Euroopassa

Ford-yhtiön myyntitilastojen mukaan Euroopan maista farmariautoja myytiin 2010-luvun alkupuolella suhteellisesti eniten Tanskassa (86 %), Alankomaissa (79 %) ja Saksassa (78 %). Myös Suomi sijoittui kärkisijoille 63 prosentin osuudella. Koko Euroopassa myydyistä Fordeista 35 prosenttia oli farmareita, yli puolet porrasperiä.^[7] Suomessa farmariautoa suosittiin tuolloin etenkin kaupungeissa, joissa on paljon lapsiperheitä. Perinteinen porrasperä oli yleisin korimalli Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa. Viistoperä ei ollut missään kunnassa suosituin, mutta tuli toisena farmariauton jälkeen isoissa kaupungeissa.^[8]

Farmarien suosio vähentyi Suomessakin 2010-luvun loppupuolella kaupunkimaasturien ja crossoverien yleistyttyä nopeasti niin, että pienistä farmariautoista oli syksyllä 2019 Suomen markkinoilla enää Škoda Fabia Combi.^[9] 2010-luvulla uusia farmarimalleja ovat tuoneet markkinoille saksalaisvalmistajat Mercedes-Benz, Porsche, Audi ja BMW, ja nekin yleensä mallistonsa yläpäähän^[6].

Shooting brake

MGB GT-2 on coupé-mallista muunneltu shooting brake.

Uusista loistofarmareista monet ovat tyyliteltyjä muunnelmia perinteisestä suorakulmaisesta farmarikorista, esimerkiksi niin sanottuja shooting brake -malleja, joissa katto kaareutuu fastbackin tapaan alas kohti perää tai auton takaosaa on muutoin muotoiltu erilaiseksi. Nimi periytyy englantilaisia metsästysseurueita kuljettaneista nelipyöräisistä hevoskärryistä, joilla nuoria hevosia koulutettiin vetokäyttöön. Alun perin shooting braket olivat yleensä kaksiovisesta coupé-mallista muunneltuja versioita, joissa oli suurempi tavaratila ja takaluukkuna aukeava takaikkuna. Tällaisia ovat muun muassa Volvo P1800:n ES-versio (1972) sekä brittiläiset MGB GT ja Reliant Scimitar GTE. 2010-luvulla Mercedes-Benzin CLS-sarjaan on tullut pitkiä shooting brake -malleja^[10][11].

Farmariauton mallinimiä

Eri automerkkien nimityksiä farmariautomalleista (USA station wagon, brittiengl. estate car, saks. Kombi ja ransk. break):^[1]

• Avant (Audi)^[12]
• Break (Citroën^[13], Renault, Peugeot^[2])
• Caravan (Opel^[2], ennen 2008)
• Combi (Škoda)
• Countryman (Austin, Mini)^[14]
• Estate (Ford, Jaguar, Renault)
• Fourgonnette (Peugeot)^[15]
• Kartanoauto (Volvo, ruots. herrgårdsvagn)^[5]
• Kombi (Lada)
• Nevada (Renault)^[16]
• Space Wagon (Mitsubishi)^[13]
• Sportbrake (Jaguar XF)
• Sportcombi (Saab)^[12]
• Sports Tourer (Opel, 2008–)
• Sportwagon (Alfa Romeo, Volvo)
• Sport Wagon (Mazda)^[13]
• ST (Seat)
• Station Wagon (Chevrolet, Pontiac ym. amerikkalaismerkit, Toyota,^[2] Subaru)
• STW (lyhenne Station Wagonista)
• Suburban (Plymouth)^[17]
• SW (Kia, Peugeot)
• Touring (BMW,^[12] Chrysler)
• Touring Sports (Toyota)
• Traveller (Nissan)
• Tourer (Citroën, Honda)
• Tourist (Wartburg)
• Turnier (Ford, joillain markkina-alueilla)
• Universal (Trabant)
• V (V40, V60 jne.) (Volvo)
• Variant (Volkswagen)^[18]
• Vario (Seat)
• Voyager (Opel, ennen 2008)
• Wagon (Ford, Saab, Toyota, Peugeot)
• Weekend (Fiat)