Frans Ilomäki

Frans Herman Ilomäki (4. joulukuuta 1891 Kurikka – 3. helmikuuta 1958) oli suomalainen jääkärieversti. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä, puuseppä Herman Ilomäki ja Katariina Sofia Ketola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Maria Elisabet Kaupin kanssa.^[1][2]

Opinnot

Ilomäki kävi Kurikan tietopuolisen käsityökoulun vuosina 1904–1909 ja puolitoista vuotta Vaasan kauppa-apulaiskoulua vuosina 1911–1912 ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Oulun yhteislyseossa vuonna 1929. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja tykistö- ja tiedonantokurssin vuonna 1926 sekä komentajakurssin vuosina 1927–1928. Piiripäälliköiden täydennyskurssin hän kävi vuonna 1937 Suojeluskuntain päällystökoulussa.^[1][2]

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 1. komppania.

Tämä kurikkalainen liikeapulainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 19. tammikuuta 1915, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 31. toukokuuta 1916 ja takaisin 1. komppaniaan 23. heinäkuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti vuonna 1917 Polangenissa järjestetyn erikoiskurssin (pommarikurssi).^[1][2]

Suomen sisällissota

Ilomäki saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan 8. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä hän toimi aluksi joukkueenjohtajana ja 25. huhtikuuta 1918 alkaen komppanianpäällikkönä. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla.^[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

Ilomäki palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, joka nimettiin myöhemmin ensin Kajaanin sissipataljoonaksi ja myöhemmin Pohjanmaan jääkäripataljoonaksi. Hän toimi pataljoonassa komppanianpäällikkönä, pataljoonan talouspäällikkönä ja hoiti useita kertoja pataljoonan komentajan tehtäviä vuosina 1920–1925. Ilomäki osallistui vuonna 1920 Petsamon retkikuntaan, missä hän toimi 3. komennuskunnassa 3. komppanian päällikkönä. Hänet siirrettiin 31. joulukuuta 1925 suojeluskuntajärjestöön, missä hänet sijoitettiin ensin Oulun suojeluskunnan paikallispäälliköksi ja 1. maaliskuuta 1926 alkaen Oulun suojeluskuntapiirin 3. alueen ja 1. kesäkuuta 1928 alkaen 1. alueen päälliköksi. Hänet komennettiin 1. joulukuuta 1931 ja siirrettiin saman vuoden heinäkuusta alkaen Kainuun suojeluskuntapiirin päälliköksi.^[1][2]

Talvi- ja jatkosota

Ilomäki osallistui talvisotaan ylimääräisten harjoitusten aikana Kuhmon kertausharjoituskeskuksen komentajana ja itse taisteluiden alettua hän sai komentoonsa Kuhmossa toimivat joukot (Ryhmä Ilomäki). Välirauhan aikana hän sai komentoonsa Jalkaväkirykmentti 65:n, minkä komentajan paikalta hänet siirrettiin myöhemmin Kainuun suojeluskuntapiirinpiirin komentajaksi. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Jalkaväkirykmentti 31:n komentajaksi ja osallistui taisteluihin Rukajärven suunnan ja Rusutjärven suunnan sekä Omelian motin pilkkomiseen. Vuonna 1943 hänet siirrettiin Maaselän sotilasläänin komentajaksi, missä hän palveli sodan loppuun saakka, jolloin hänet siirrettiin suojeluskuntajärjestöön, mutta joutui suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen takia lakkautuspalkalle, jonka jälkeen hän siirtyi verotarkastajaksi Kainuuseen ja oli tarkastajana aina vuoteen 1951 saakka. Myöhemmin hän asui Oulussa, jonne hänet myös haudattiin.^[2]

Luottamustoimet

Ilomäki toimi Pohjanmaan jääkäripataljoonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana vuosina 1922–1923 ja Jääkäriprikaatin kunniatuomioistuimen jäsennenä vuosina 1923–1925 sekä Oulun kaupungin urheilulautakunnan varapuheenjohtajana vuosina 1925–1931. Hän toimi myös SVUL:n tuen toiminnanjohtajana ja johtokunnan jäsenenä ja Pohjolan Ampumapiirin puheenjohtajana ja oli vuodesta 1951 alkaen Oulun Pyrinnön kunniajäsen.^[1][2]