Gaon (uskonto)

Gaonit (mon. hepr. ‏גאונים‎, gaonim tai geonim) olivat juutalaisuuden hengellisiä johtajia Babyloniassa (Mesopotamiassa) Abbasidien kalifaatissa vuosina 589–1039. Gaonit johtivat Suran ja Pumbeditan akatemioita ja toimivat niissä Talmudin opettajina ja uskonnollisen lain ylimpinä säätäjinä. Suran gaon oli arvoltaan Pumbeditan gaonia ylempänä. Aikana, jolloin Babylonia oli maailman juutalaisyhteisön keskus, juutalaiset kautta maailman kysyivät gaoneilta neuvoja juutalaiseen lakiin liittyvissä kysymyksissä.

Akatemiat valitsivat gaoninsa yleensä itse, mutta joskus gaonin valitsi eksilarkki, juutalaisten maallinen johtaja Babylonissa. Gaonien merkitys alkoi vähetä 900-luvulla muiden juutalaisuuden keskusten merkitysten kasvaessa, ja viimeinen gaon kuoli vuonna 1039.

Kunnianimenä gaon ('viisas') on sittemmin annettu joillekin merkittäville juutalaisille uskonoppineille, kuten Elia Ben Salomonille, Vilnan gaonille.

Lähteet

• GAON (plural, Geonim) 1906. Jewish Encyclopedia. Viitattu 19.6.2012.